dendriiteillä

Dendriiteillä viitataan neuronien haaroittuneisiin ulokkeisiin, joita pitkin vastaanotetaan ja käsitellään synaptisia signaaleja. Dendriitit muodostavat neuronia ympäröivän dendritiittiverkon ja ne eroavat aksonista, joka johtaa signaaleja pois solukeskuksesta. Dendriittejä löytyy erilaisista neuroneista, ja niiden arkkitehtuuri vaihtelee solutyypin mukaan.

Dendriiteissä on useita oksia ja spinaaleja. Suurin osa eksitatorisista synapseista sijaitsee dendriittispiineissä, pienissä ulokkeissa, joita muokataan aktiivisuuden vaikutuksesta. Spines sisältävät postsynaptisen tiivisteen ja ovat dynaamisia, mikä mahdollistaa synapsien rakenteellisen ja toiminnallisen muokkautumisen kokemusten ja harjoittelun myötä. Dendriitit voivat olla apikaalisia tai basalidendriittejä, joilla on erilainen paikallinen synaptinen koostumus ja tehtävä signaalin käsittelyssä.

Dendriitteillä tapahtuu signaalien integrointi. Vastaanotetut signaalit voivat leviää passiivisesti kohti somaata, mutta dendriiteissä on myös aktiivisia kanavia ja Ca2+-tasoja mahdollistavia mekanismeja, jotka voivat vahvistaa tai muuttaa signaalin kulkua. Apikaaliset ja basalidendriitit voivat käsitellä signaaleja eri tavoin, mikä antaa neuronille kyvyn tehdä monimutkaista, tilakohtaista laskentaa. Backpropagating aktivoituneet pääte-impulssit voivat vahvistaa paikallisia synapseja ja tukea oppimiseen liittyvää plasticiteettia.

Dendriittien plasticiteetti on keskeinen osa aivojen oppimista ja muistia. Long-term potentiation (LTP) ja long-term depression (LTD) sekä spiinien rakenteen muutokset heijastavat kokemusta ja aktiviteettia, mikä muokkaa tulevien synaptisten yhteyksien todennäköisyyksiä. Tutkimusmenetelmät kuten in vivo two-photon -kuvantaminen ja elektrofysiologia valottavat dendriittien roolia normaalissa toiminnassa sekä sairauksissa, joissa dendriittien rakenne tai toiminta voi heiketä.