dendriiteissä

Dendriitit ovat neuroneiden haarautuneita ulokkeita, jotka lähtevät solukeskuksesta ja muodostavat laajan dendritiittiverkon. Niiden pääasiallinen tehtävä on vastaanottaa synaptisia signaaleja muiden neuronien aksonien päätteistä ja välittää ne kohti neuronia.

Rakenteeltaan dendriitit voivat olla apikaalisia, sijaiten neuronievoluution yläpuolella, sekä basal-dendriittejä, solun vartalon ympärillä. Dendriittien pinnalla on spines, pienikokoisia sormimaisia rakenteita, joissa suurin osa excitatorisista synapseista sijaitsee. Spines ovat dynaamisia; niiden muoto ja määrä voivat muuttua oppimisen ja kokemuksen mukana.

Funktionaalisesti dendriitit eivät ole pelkästään vastaanottimia; niissä on sekä passiivisia sähköjohtimia että aktiivisia kanavia, jotka mahdollistavat dendriittiset piikit ja paikallisen signaalin vahvistumisen. Ne voivat suorittaa sekä tilasummauksen että aikasummauksen, mikä vaikuttaa siihen, miten signaali lopulta vaikuttaa neuronin toimintaan.

Dendriittinen plastisuus on keskeinen osa oppimista ja muistia. Long-term potentiation (LTP) ja long-term depression (LTD) voivat tapahtua dendriittisillä synapseilla, ja spines voivat muuttaa muotoaan sekä muodostaa uusia kontakteja. Dendriittien rakenteelliset ja toiminnalliset muutokset liittyvät sekä normaaliin kehitykseen että erilaisiin neurologisiin ja neuropsykiatrisiin sairauksiin, kuten autismiin ja skitsofreniaan, joissa dendriittien morphologia ja synaptiset yhteydet voivat muuttua.