Dendriittien

Dendriitit ovat neuronien haarautuneita ulokkeita, jotka vastaanottavat suurimman osan synaptisista syötteistä. Ne muodostavat solun dendritiittisen verkoston, jonka muoto ja laajuus vaihtelevat solutyypin ja kehitysvaiheen mukaan. Esimerkkejä ovat aivokuoren pyramidaalisolujen apikaaliset ja basalaariset dendritit sekä cerebellumin Purkinjen solujen laajat haarat.

Dendriiteillä on runsaasti rakenteita varten, ja ne sisältävät dendriittispiinejä, joihin suurin osa eksitatorisista synapseista kiinnittyy. Ne vastaanottavat sekä eksitatorisia että inhibitorisia signaaleja ja voivat välittää postynaptisia potentiaaleja passiivisesti kohti somaata. Lisäksi dendriiteillä voi esiintyä paikallisia aktiivisia tapahtumia, kuten dendriittisiä iskukohtia, jotka syntyvät jännitemuutoksista riippuen.

Signaalin integraatio dendriiteissä on neuronin laskennan perusta. NMDA- ja AMPA-reseptorit sekä kalium- ja kalsiumpiirin ionikanavat mahdollistavat sekä synaptisen plastisuuden että paikalliset calcium-signaalit, jotka ohjaavat LTP:n ja LTD:n kaltaisia muutoksia. Dendriiteillä voi myös välittää backpropagating toimintapotentiaaleja ja siten linkittää somaattisen ja synaptisen toiminnan.

Rakenne ja muoto kehittyvät kokemuksen myötä, ja niiden muutokset on yhdistetty kognitiivisiin toimintoihin. Dendriittisten rakenteiden muutoksia esiintyy muun muassa ikääntymisessä ja useissa neurodegeneratiivisissa sairauksissa, kuten Alzheimerin taudissa. Dendriittien tutkimukseen käytetään valo- ja elektronimikroskopiaa sekä Golgi-stainauksia sekä geneettisiä ja eläinkohtaisia merkkiaineita.