Dendriitteillä

Dendriitteillä tarkoitetaan neuroneissa esiintyviä haarautuneita ulokkeita, jotka vastaanottavat synaptisia signaaleja. Ne ulottuvat solukeskuksesta ja muodostavat dendriittisen arborisaation, jonka muoto ja koko vaihtelevat solutyypin ja kehityksen mukaan. Dendriiteillä on runsaasti synapseja, joiden määrä ja ominaisuudet voivat muuttua kokemusten ja oppimisen myötä.

Dendriittien päätehtävä on vastaanottaa ja integroida signaaleja sekä välittäjäaineiden excitatorisia että inhibitorisia vaikutuksia. Ne voivat sisältää sekä passiivisia että aktiivisia ionikanavia, joiden avulla signaalit voivat vahvistua, vaimentua tai levitä takaisin somaattiseen alueeseen. Dendriittinen arboresenssi ja sen alueellinen erikoistuminen vaikuttavat siihen, miten signaalit käsitellään ja miten nopeasti ne leviävät solussa.

Kehityksessä dendritit muodostuvat varhain ja kehittyvät nuoruuteen asti; kokemuksellinen plastisuus muokkaa dendritiittien rakennetta ja synapsien määrää. Neurotrofiset tekijät, kuten BDNF, sekä aktivoituva synaptinen toiminta ohjaavat dendriteiden kehitystä ja käytännön plastisuutta. Dendriittien muutos liittyy usein oppimiseen ja muistin muodostumiseen.

Sairaudet ja ikääntyminen voivat muuttaa dendriittejä: joissakin tiloissa havaitaan dendriteiden haarautumisen vähenemistä, synapsien rakenteen muutoksia sekä kognitiivisia heikkenemisiä. Esimerkkejä tutkimuskohteita ovat Alzheimerin tauti, skitsofrenia ja autismi.

Tutkimuksessa dendriittejä tarkastellaan Golgi-maalauksella, konfokaali- ja kaksiphotonimikroskopialla sekä elektronimikroskopialla. Lisäksi käytetään elektrofiysiologisia mittauksia ja kompartmentaalisia malleja, jotka auttavat ymmärtämään, miten dendriitit vaikuttavat neuronin toimintaan.