demonstraatiivit

Demonstraatiivit ovat sanaryhmä, jolla osoitetaan viitattavaa kohdetta puhetilanteen mukaan. Ne voivat toimia sekä demonstratiivisina adjektiiveina (määrittelevät substantiiveja) että demonstratiivisina pronomineina (korvaavat substantiiveja). Suomessa yleisimpiä demonstratiivisia perusmuotoja ovat tämä, tuo, nämä ja nuo, sekä se tai ne käytettyinä pronomineina.

Demonstraatiivit ilmaisevat deiktistä viittausta ja ne jakautuvat etäisyyden suhteen proksimaalisiin ja distaalisiin ilmaisuihin. Proksimaaliset muodot viittaavat puhujan lähelle tässä-alueeseen (esimerkiksi tämä/nämä), kun taas distaaliset muodot viittaavat kauempana olevaan tai kuuntelijan alueelle (esimerkiksi tuo/nuo). Demonstraatiivit voivat olla sekä yksikössä että monikossa ja ne taivutetaan lauseyhteydessä suvuttavia tarpeita vasten, kuten "tämän kirjan" tai "noiden talojen" kaltaisissa ilmauksissa.

Käyttöön liittyy sekä attribuutiivinen että pronomininen tehtävä. Attribuutiivinen käyttö on yleistä ennen substantiivia (tämä kirja, nuo rakennukset), kun taas pronomininen käyttö korvaa substantiivin (Se on hyvä). Demonstraatiivit voivat myös toimia sekä yksittäisinä ilmaisimina että viittauksina puhejaksoon, ja ne voivat ilmentää sekä fyysistä etäisyyttä että puhujan fokusta keskustelun aiheeseen.

Kielitieteessä demonstraatiivit ovat tärkeä osa deikseja ja niiden tutkimus kattaa semantiikan, syntaksin ja pragmatiikan. Monet kielet erottelevat kolme tai enemmän etäisyyden tasoa sekä lukumäärää, jolloin demonstratiivien järjestys ja käytön rajoitteet vaihtelevat. Suomesta poiketen joissakin kielissä sama sana voi toimia sekä adjektiivina että pronominina ilman erillistä taivutusmuotoa.

Lisätietoja: demonstraatiivit, deixis, demonstratiivipronominit, demonstraattiset adjektiivit.