attribuutiivinen

Attribuutiivinen on kielitieteellinen termi, jota käytetään kuvaamaan attribuuttista eli määrittävää käyttöä kielessä. Siihen kuuluu sellaiset rakenteet, joissa adjektiivit tai muut määritteet sijoittuvat substantiivin eteen muodostamaan noun phrasea, kuten sanoja “iso talo” tai “tuore leipä” suomen kielessä.

Attribuutiivinen käyttö eroaa predikatiivisesta käytöstä. Predikatiivinen käyttää liittyy lauseen predikaattiin ja ilmenee lauseen lopussa esimerkiksi lauseessa “talo on iso”, kun adjektiivi kuvailee subjektin ominaisuutta lauseen tasolla. Attribuutiivinen käyttö sen sijaan muokkaa substantiivia sen itsensä osana, ennen kuin koko lause muodostuu.

Suomen kielessä attribuutiiviset määritteet taipuvat yhdessä nounin kanssa. Adjektiivit voivat olla yksikössä tai monikossa ja taivuttuvat nimen mukaan sekä muodollisesti että kielen sijaan: “iso talo”, “isot talot”, “ison talon”, “isoja taloja”-tyylisesti. Asteittaisilla tai vertailumuodoilla sekä adjektiivin sijamuodolla on yhteinen velvoite sovittaa adjektiivi substantiivin kanssa.

Attribuutiivisia rakenteita käytetään laajasti kuvailussa ja määrittelyssä sekä ilmauksissa, joissa lisätietoa annetaan nimenomaisesti ennen substantiivia. Niiden hallitseminen on keskeistä suomen kirjoitetussa ja puhuttussa kielessä, koska ne vaikuttavat lauseen selkeyteen ja kieliopin talouteen.

Näkökohtia: attribuutiivinen käyttö on yleinen osa noun-phrase-rakennetta monissa kielissä, mutta käytännöt ja sanojen järjestys voivat poiketa kielestä toiseen.