vertailumuodoilla

Vertailumuodot ovat suomen kielen astevaihtelun muotoja, joita käytetään ominaisuuksien vertaamiseen. Niihin kuuluu kolme päämuotoa: perusmuoto (positiivi), komparatiivi eli vertailumuoto ja superlatiivi eli ylin muoto. Vertailumuotoja käytetään sekä adjektiiveina että adjektiivimuotoisina adleteveineinä sekä niiden adverbiivisessa käyttötapauksessa.

Komparatiivi muodostetaan useimmiten lisäämällä adjektiivin vartaloon päätteinen -mpi. Esimerkiksi iso → isompi, kaunis → kauniimpi, nopea → nopeampi. Joillakin sanoilla ja sanaluokilla on äänteellisiä tai konsonanttogradaatioon liittyviä muutoksia, jotka vaikuttavat kirjoitusasuun. Pitkien ja k kasvojen adjektiivien kohdalla muutokset voivat olla monitahoisia. Esimerkkejä epätavallisista mutta yleisesti käytetyistä vertailumuodoista ovat hyvästä parempi, paras, huono → huonompi/huonoin sekä vanha → vanhempi/vahin.

Superlatiivissa käytetään usein -in-päätettä: isoin, kaunein, nopein, pisin. On myös epäsäännöllisiä muotoja: paras (hyvä), pahin (huono), vanhin (vanha). Joissakin tapauksissa sanoja käytetään myös monikielisesti tai kontekstisidonnaisesti, kuten suurin, suurin kaikista – jolloin vahvistava ilmaus ilmenee sanan etuliitteessä tai lauseen sanajärjestyksessä.

Vertailumuotoja käytetään sekä adjektiiveina että adverbeina. Adverbeista voidaan muodostaa komparatiivi lisäämällä -ammin tai -emmin adjektiivin mallin mukaan, esimerkiksi nopeasti → nopeammin, hidastesti → hitaammin. Usein adjektiivin komparatiivin muodostaminen heijastuu myös adverbian käyttöön kontekstissa, jossa verrataan kaksikkoa tai ryhmää.

Käyttöä havainnollistaa: Talo on isompi kuin auto. Tämä on suurin talo kaupungissa. Vertailumuotoja säätelee konteksti, kuten kaksi kohdetta (kuin) tai useampi (kaikista, suurin).