dehydratointi

Dehydratointi, tai dehydraatio, tarkoittaa veden poistamista tai veden määrän vähenemistä. Termiä käytetään sekä kemiassa että biologiassa ja lääketieteessä kuvaamaan ilmiöitä, joissa vesimolekyyli poistuu reaktioissa tai kehon prosesseissa.

Kemiallinen dehydraatio viittaa reaktioihin, joissa vesimolekyyli poistuu kahdesta lähtöaineesta ja syntyy uusi yhdiste. Yleisiä esimerkkejä ovat kondensaatioreaktiot sekä alkoholin dehydraatio, jonka tuloksena etanolista syntyy eteeni ja vesi. Dehydraatio on tärkeä mekanismi monien biokemiallisten ja teollisten oikeuksien synteesissä, ja sitä ohjaavat usein katalyytit sekä lämpötila.

Biologinen ja lääketieteellinen dehydraatio tarkoittaa kehon nestevajetta: vettä ja elektrolyyttejä menettävä tila. Syitä ovat esimerkiksi runsas hikoilu, kuume, oksentelu, ripuli, diureetit sekä riittämätön nesteiden saanti. Oireisiin voivat kuulua jano, kuiva suu, tumma virtsan väri, väsymys ja huimaus; vakava dehydraatio voi aiheuttaa verenpaineen laskua, sekavuutta ja munuais- tai sydänoireita. Hoito perustuu nesteytykseen ja elektrolyyttien palauttamiseen, yleisimmin suun kautta nautittavien suolaliuosten avulla, tarvittaessa nesteytys laskimonsisäisesti. Ennaltaehkäisy on riittävä juominen erityisesti lämpimällä säällä sekä sairauksien aikana elektrolyyttitasapainon ylläpitäminen.

Elintarvikkeissa ja teollisuudessa dehydraatio tarkoittaa veden poistamista tuotteen säilyvyyden, koostumuksen tai tilavuuden hallitsemiseksi. Kuivaus, haihdutus ja tislaus ovat yleisiä menetelmiä veden poistamiseksi.

Termiä käytetään laajasti kuvaamaan sekä kemiallisia että biologisia ilmiöitä, joissa vesi häviää tai poistuminen johtaa uusien yhdisteiden tai tuotteiden syntyyn.