dehydrataatioihin

Dehydrataatioihin viitataan elimistön nestevajaukseen, jolloin kehon vesimäärä on pienempi kuin tarve. Jaotellaan yleisesti isotoniseen, hypotoniiniseen ja hypertoniseen dehydrataatioon, joissa elektrolyyttitasapaino sekä veden ja suolan menetys voivat poiketa normaalista. Oireet sekä hoito riippuvat dehydrataation vakavuudesta, iästä ja taustataudeista.

Syyt ja riskitekijät: suurin osa dehydrataatioista johtuu nesteiden menetyksestä (oksentelu, ripuli, kuume, hikoilu), riittämättömästä juomisesta sekä sairauksista kuten diabetes tai munuaissairaudet. Riskiryhmiin kuuluvat lapset, vanhukset sekä intensiivistä liikuntaa tai kuumaa säätä harrastavat henkilöt, ja diureettien käyttö.

Oireet ja diagnoosi: lievä dehydrataatio ilmenee janona, kuivan suun, vähentyneenä virtsaamisena ja tummana virtsana sekä yleisenä väsymykse­nä. Vakavampi dehydrataatio voi aiheuttaa huimausta, sekavuutta, alhaisen verenpaineen ja nopean sykkeen; ihon kimmoisuuden hidastuminen voi viitata nestehukkaan, erityisesti vanhuksilla. Diagnoosi perustuu kliiniseen arvioon ja laboratoriokokeisiin, kuten elektrolyyttien sekä kreatiniinin mittauksiin. Veren natrium- ja seerumikreatiniinitasot sekä verenpaineen lasku voivat viitata nestevajeeseen.

Hoito: lievä dehydrataatio paranee useimmiten suun kautta annettavalla nestehoidolla, esimerkiksi oral rehydration solution -liuoksilla, joihin on lisätty oikea määrä suolaa ja glukoosia. Vakavammissa tapauksissa tai jos juominen ei ole mahdollista, käytetään suonensisäistä nestehoitoa isotoni NaCl -liuoksella tai tasapainoisilla liuoksilla (esim. Ringerin laktaatti). Nestetasapainon seuraaminen ja elektrolyyttiarvojen korjaaminen ovat tärkeässä roolissa.

Ennaltaehkäisy: riittävä juominen päivittäin sekä erityisesti kuumuudessa, liikunnan aikana ja sairauksien aikana, joissa oksentelu tai ripuli voi esiintyä. Riskiryhmiä tulisi tarkkailla erityisesti: lapset, vanhukset ja urheilijat tarvitsevat huolellista nesteytystä ja ohjausta nesteytyksen ylläpitämiseksi. Oikea nesteytys auttaa ehkäisemään komplikaatioita, kuten elektrolyyttihäiriöitä ja munuaisvaurioita.