isotoniseen

Isotoninen on lääketieteellinen ja fysiologinen termi, joka kuvaa liuoksen osmolaarisuutta suhteessa kehon nesteisiin. Isotoninen liuos on sellainen, jonka osmolaarisuus on lähellä veren ja soluissa sekä ulko- että sisätiloissa vallitsevaa osmolaarisuutta, tyypillisesti noin 275–295 milliosmolia litraa kohden. Tällainen liuos ei aiheuta merkittävää vesien siirtymistä solukalvon läpi, jolloin solut eivät suurene tai kutistu huomattavasti.

Isotonisia liuoksia käytetään yleisesti kliinisessä nestehoidossa. Esimerkkejä ovat fysiologinen suolaliuos (0,9% natriumkloridi) sekä Ringerin liuokset. Näitä käytetään nestetasapainon korjaamiseen, verenkierron säilyttämiseen sekä kirurgisten ja akuuttihoitotilojen nesteytyksen tukemiseen. Isotoniset infuusiot jakavat nestettä ensisijaisesti ekstrasellulaariseen tilaan, eli veriplasmaan ja välitilaesteisiin, ilman että solut turpoavat tai kutistuvat merkittävästi.

Isotonisia liuoksia verrataan hypotoniisiin ja hypertonisiin liuoksiin. Hypotoniset liuokset aiheuttavat veden siirtymistä soluihin, mikä voi johtaa solujen turvotukseen, kun taas hypertoniset liuokset vetävät vettä solujen ulkopuolelle ja voivat johtaa solujen kuivumiseen. Isotoniset liuokset tarjoavat tarkan vaihtoehdon, kun tarvitaan tilavuuden lisäämistä ilman suurta solujen tilan muutosta.

Rajoitteita on käyttökontekstista kiinni: liuosten oikea osmolaarisuus ja suoloille asetetut rajoitteet on huomioitava potilaan elektrolyyttitasapainon, munuaisten toimintakyvyn ja nestejäähtymän mukaan.