cytotoksiset

Cytotoksiset aineet ovat aineita, jotka aiheuttavat solukuolemaa tai estävät solujen kasvua ja jakautumista. Niillä on vaikutuksia sekä luonnollisissa biologisissa prosesseissa että laboratorio- ja lääketieteellisessä kontekstissa. Cytotoksisuus voi ilmetä solujen tuhoutumisena, apoptoottisena kuolemana tai estettynä solujen lisääntyminen.

Lääketieteessä termi viittaa erityisesti kemoterapiassa käytettäviin aineisiin, jotka ovat yleisesti solunsalpaajia. Ne vahingoittavat solujen DNA:ta tai häiritsevät solujen jakautumista ja muita kriittisiä prosesseja. Koska nopeasti jakavat soluryhmät ovat alttiita, cytotoksiset lääkeaineet vaikuttavat sekä syöpäsoluihin että terveisiin nopeasti uusiutuviin kudoksiin, mikä aiheuttaa sivuvaikutuksia kuten luuytimen toimintakyvyn heikkenemistä, maha-suolikanavan limakalvojen ärsytystä, hiustenlähtöä sekä pahoinvointia ja väsymystä.

Yleisimmät ryhmät ovat alkylating-aineet (esim. cyclophosphamide), platinapitoiset yhdisteet (cisplatin, carboplatin), antimetabolit (5-fluorouracil, methotrexate) sekä mikrotubulusten toimintaa estävät aineet (taxanit ja vinca-alkaloidit). Lisäksi jotkin antibioottien kaltaiset cytotoksiset aineet sekä uudet kohdennetut muodot, kuten vasta-aineisiin kiinnittyvät cytotoksiset yhdisteet, voivat toimittaa myrkkymolekyylejä suoraan soluihin.

Laboratoriossa cytotoksisuutta arvioidaan in vitro -menetelmillä, jotka mittaavat solujen selviytymistä tai toksisten vaikutusten määrää. Cytotoksiset aineet katsotaan usein haitallisiksi, ja niiden käsittely vaatii asianmukaisia turvallisuus- ja hallintakäytäntöjä sekä säilytystä ja suojavarusteita.