celluloseestä

Cellulose on luonnollinen polysakkaridi, joka muodostaa suurimman osan kasvien soluseinien rakennusaineista. Sen perusyksikkö on β-D-glukoosimolekyyli, jota sitoo β-1,4-glykosidisidos. Pitkät, lineaariset ketjut voivat muodostaa erittäin suuria molekyylejä. Cellulosen ominaisuuksiin kuuluvat korkea molekyylipaino, suuri kiteisyys sekä epäliukenevuus veteen.

Cellulose esiintyy pääasiallisena kasvien soluseinien rakennusaineena. Mikrofibrillit muodostuvat näistä ketjuista ja ovat kietoutuneet muiden polysakkaridien sekä ligniinin kanssa soluseinän rakenteeseen. Native cellulose on tyypillisesti cellulose I -muodossa; kemiallisen tai mekaanisen käsittelyn jälkeen voidaan saavuttaa cellulose II.

Lähteet ja sovellukset: suurimmat luonnolliset lähteet ovat puu ja puuvilla; esiintyy myös bakteerien ja levien tuotannossa. Käyttötarkoituksia ovat paperin ja tekstiilien raaka-aineet sekä derivoidut tuotteet kuten mikro- ja nanokelluloosa sekä cellulose-ethers, joita käytetään elintarvike-, lääke- ja teollisuussovelluksissa. Ihmiselle cellulose toimii kuituna, jota elimistö ei pilko ruoansulatuksessa.

Ympäristö ja turvallisuus: cellulose on uusiutuva ja biohajoava raaka-aine. Käsittelyt voivat kuitenkin kuluttaa vettä ja energiaa, ja tuotantoprosessien sivuvirrat voivat aiheuttaa ympäristöhaasteita. Yleisesti cellulose on turvallinen ja ei-toksinen, mutta kuitu- ja pölyaltistuminen voi aiheuttaa hengitysteiden ärsytystä.