pölyaltistuminen

Pölyaltistuminen tarkoittaa tilannetta, jossa henkilö hengittää ilmassa olevaa pölyä, hiukkasia tai aerosoleja. Pölyn koostumus ja koko vaikuttavat terveysriskien suuruuteen: pienemmät, hengitysteihin tunkeutuvat hiukkasiset voivat aiheuttaa sekä välittömiä ärsytysoireita että pitkäaikaisia keuhkosairauksia.

Pölylähteitä on monia: puupöly, kivipöly ja rakennuspöly, metallipöly sekä hiilipöly. Erityisen vaarallisia ovat kiteinen piidi, eli kiteinen kivilouheen ja hiekka-aineksen pöly, sekä asbestipöly. Puupöly on yhdistetty nenä- ja sinusten syöpäriskiin; kiteinen silika voidaan johtaa silikoosiin; monet kivipölyt voivat aiheuttaa kroonisia keuhkosairauksia.

Terveysvaikutukset vaihtelevat lyhytaikaisista ärsytyksistä pitkäaikaisiin sairauksiin. Hengenahdistus, yskä, silmien ja ihon ärsytys voivat ilmetä äkillisesti, kun taas pitkäaikainen pölyaltistuminen voi johtaa pneumokonioosiin, krooniseen obstruktiiviseen keuhkosairauteen, astmaan tai syöpään. Joillakin pölyillä on karsinogeeninen luokitus ja riskit riippuvat sekä pölyn laadusta että altistumisesta.

Arviointi ja hallinta perustuvat riskinarvioon. Pölyaltistumisen osalta kerätään mittauksia inhaloitavasta ja respirabilisestä pölystä, tyypillisesti ilmanäytteillä ja suodatinmenetelmillä. Kansalliset ja EU-säädökset määrittelevät altistumisen enimmäistasot; käytännössä tilanne arvioidaan jokaisessa työpaikassa. Työntekijöiden seuranta ja koulutus sekä ennaltaehkäisevät toimenpiteet ovat keskeisiä.

Ennaltaehkäisyssä korostuvat tekniset ratkaisut ( suljetut järjestelmät, paikallinen tuki-ilmanvaihto, pölynpoisto ja kostutus), käytännön työskentelytavat (märkätyöskentely, hyvän hygienian ylläpito), henkilökohtaiset suoj (hengityssuojimet oikealla suodatustasolla) sekä säännöllinen siivous ja sairaanhoidollinen seuranta niille aloille, joilla pölypitoisuudet ovat korkeita.