Hengenahdistus

Hengenahdistus on subjektiivinen kokemus siitä, ettei ilmaa riitä. Se voi esiintyä äkillisesti tai kroonisesti ja liittyä sekä hengitys- että verenkiertojärjestelmän sairauksiin sekä muihin tiloihin. Oire ei kerro yksiselitteisesti syytä, vaan se voi johtua monista eri tekijöistä.

Yleisimmät syyt voidaan jakaa hengitys- ja sydäntaustaisiin sekä muuhun. Hengityssairauksista tavallisimpia ovat astma, COPD, keuhkokuume sekä keuhkolaajentuma. Sydämen sairauksista huomattavia ovat sydämen vajaatoiminta ja sydäninfarktit. Muita tekijöitä ovat anemia, lihasdertingönoituminen tai vähentynyt kunto, ylipaino sekä ahdistuneisuushäiriöt tai paniikkikohtaukset. Harvinaisempia syitä ovat pneumothorax (keuhkopussin ilmatie), vakavat infektiot tai verenkierron tukokset.

Oireet voivat sisältää nopeaa hengitystä, hengityksen työvoiman lisääntymistä, rintakipua, huimausta, pahoinvointia sekä syanoosia (sormen- tai huulten sinertäminen) ja ahdistusta. Oireiden vaikeus ei aina vastaa taustalla olevan sairauden vakavuutta.

Diagnoosi perustuu potilaan kertomukseen, tutkimukseen ja tuloksiin. Tärkeimmät tutkimukset ovat hapetuksen mittaus (oksimetria), verinäytteet ja verenkaasut, rintakehän röntgenkuva sekä EKG. Tarvittaessa käytetään spirometriaa, sydämen toiminnan arviointia (ekokardiografia) ja lisätutkimuksia kuten CT-kuvantamista.

Hoito räätälöidään taustalla olevan syyn mukaan. Akuutissa tilanteessa voidaan käyttää lisähappea ja inhaloitavia lääkkeitä. Taustasairauden hoitoon liittyy tarvittaessa diureetteja sydämen vajaatoiminnan hallitsemiseksi, antibakteerisiä tai antiviraalisia hoitoja, sekä oireiden ilmenevän ahdistuksen hallinta. Kroonisen hengenahdistuksen hoidossa tärkeää on sekä sairauksien ennallistaminen että kuntoutus ja potilaan koulutus. Jos hengenahdistus on äkillisesti erittäin voimakasta, siihen liittyy rintakipua, tajunnan tason muutos tai sinertävyyttä, on hakeuduttava välittömästi erikoishoitoon.