ilmanäytteillä

Ilmanäytteillä tarkoittaa ilman näytteiden keräämistä ja analysointia ympäristön tai työpaikan ilmanlaadun arvioimiseksi. Näytteet voivat koskea kaasumaisia aineita tai aerosolihiukkasia, ja niiden otto voidaan toteuttaa aktiivisesti käyttämällä pumppua tai passiivisesti diffuusion avulla.

Näytteitä sovelletaan esimerkiksi työperäisen altistumisen arviointiin, sisä- ja ulkoilman laadun seurantaan sekä epäiltyjen päästölähteiden tunnistamiseen. Keräysvälineinä käytetään usein sorptio- ja suodatinmedioita sekä impaktorilaitteita; näytteet analysoidaan laboratoriossa erilaisilla teknisillä menetelmillä, kuten kaasugraviog raf- tai massaspektrometrian (GC-MS) avulla, neste- tai kiertonäytteen menetelmillä sekä gravimetrisillä tai optisilla mittauksilla.

Prosessi etenee yleensä näytteenottostrategian suunnittelusta toteutukseen ja analyysiin. Tämä sisältää valittujen media- ja virtausnopeuksien sekä näytteenottokeston määrittämisen, näytteiden asianmukaisen säilytyksen ja kuljetuksen sekä laadunvarmistuksen toimenpiteet, kuten kenttä- ja duplikaattinäytteet sekä ketjuuntumisen hallinnan.

Standardit ja säädökset vaihtelevat; kansainvälisesti käytössä ovat ISO- ja EU-ympäristöstandardit sekä Suomen SFS-standardeja. Laboratoriot toimivat usein ISO/IEC 17025 -akreditoituina. Tulokset esitetään pääasiassa pitoisuuksina mikrogrammoina kuutiometriä kohden (µg/m3) tai milligrammoina kuutiometriä kohden (mg/m3), sekä ajallisen tarkastelun yhteydessä aikavakioina kuten TWA.

Rajoitteita ovat näytteen edustavuus, ajallinen vaihtelu sekä mittausmenetelmien herkkyys ja mahdolliset adsorptio- tai haihtumisilmiöt näytteissä. Silti ilmanäytteillä on keskeinen rooli ilmanlaadun arvioinnissa ja riskinarvioinnissa.