behavioristiset

Behavioristiset viittaa psykologian ja kasvatustieteen suuntauksiin sekä teorioihin, jotka korostavat havaittavaa käyttäytymistä ja ympäristön vaikutusta oppimiseen. Tämän näkemyksen mukaan toiminta määräytyy pitkälti ulkoisten ärsykkeiden ja palkkioiden vuorovaikutuksesta, eikä sisäiset mielen tilat näyttele suurta roolia. Tavoitteena on selittää ja ennustaa käyttäytymistä sekä kehittää toimenpiteitä, jotka muokkaavat sitä.

Historian taustalla ovat Pavlovin klassinen ehdollistuminen sekä Watsonin ja Skinnerin kehittämä behaviorismi sekä operanttinen ehdollistuminen. Pavlov osoitti, että neutraaleille ärsykkeille voidaan liittää merkitys oppimalla, Watson korosti havaittavaa käyttäytymistä tutkimuksen keskipisteenä, ja Skinner toi vahvistamisen ja rangaistuksen roolin näkyviksi käytännön oppimisessa.

Keskeisiä käsitteitä ovat klassinen ja operantti ehdollistuminen, vahvistaminen, rangaistukset, extinction ja muokkaus (shaping). Eri vahvistusjärjestelmät sekä säännölliset ja satunnaiset vahvistusvälikoodit muokkaavat todennäköisyyttä tulevaa toimintaa. Tutkimus painottuu usein mittaamiseen ja kokeelliseen lähestymistapaan sekä behavioristiseen analyysiin.

Sovelluksina behavioristiset periaatteet ovat vaikuttaneet opettamiseen ohjelmoinnin ja ohjelmallisen opetuksen kautta sekä ulkopuolelta palkkioihin perustuvissa järjestelmissä (token-ekonomiat). Terapiassa käytetään käyttäytymisterapiaa, altistusterapiaa ja systemaattista desensitisaatiota, ja korostetaan muuttuvien ympäristötekijöiden kontrolloitavuutta. Myös organisaatio- ja käytöksen muokkaustyössä on hyödynnetty vahvistamisen periaatteita.

Kritiikit huomauttavat, että behaviorismi voi aliarvioida kognitiivisia prosesseja ja motivaatiota. Myöhemmin on syntynyt kognitiivis-behavioraalinen suuntaus, ja nykyaikaiset teoriat usein yhdistävät havaittavan käyttäytymisen ja kognition. Silti behavioristiset periaatteet ovat vaikuttaneet merkittävästi koulutussuunnitteluun ja psykoterapian käytäntöihin.