behavioristiseen

Behavioristiseen liittyvä termi viittaa behaviorismiin, psykologian suuntaukseen, jonka painopiste on havaittavassa käyttäytymisessä ja ympäristön stimulantteihin. Suomen kielessä adjektiivin "behavioristinen" lisäksi käytetään taivutettuna muotoja kuten "behavioristiseen" (illatiivi), "behavioristista" jne. Näin ollen "behavioristiseen" voi esiintyä esimerkiksi lauseissa kuten "behavioristiseen suuntaan kuuluva tutkimus" tai "behavioristiseen oppimiseen perustuva lähestymistapa." Termi viestii siten sekä suuntausta että ovea, johon tutkija tai käytännön ammattilainen on sitoutunut.

Käsite ja historia. Behaviorismi korostaa sitä, että oppiminen ja käyttäytyminen voidaan ymmärtää parhaiten tarkkailemalla ulkoisia toimintoja ja tiloja, ei pelkästään sisäisiä kokemuksia. Klassinen konditionointi (Pavlov) sekä operantti konditionointi (Skinner) ovat sen keskeisiä mekanismeja: yksilö oppii reagoimaan ympäristön ärsykkeisiin tai saamaan palkkioita ja välttämään rangaistuksia, jolloin käyttäytyminen vahvistuu tai heikkenee. Varhaisemmat suuntaukset jakautuivat metodologiselta pohjalta: behaviorismin korostus oli havaittavaan evidenceen perustuvaa, ja vaikutti sekä tutkimukseen että käytäntöön.

Käytännön sovellukset ja kritiikki. Behavioristisia periaatteita sovelletaan laajalti koulutuksessa, käyttäytymisterapiassa ja eläinmanipulaatiossa sekä applied behavior analysis -lähtökohtaisissa ohjelmissa. Kritiikki on kohdistunut erityisesti kognition ja sisäisten prosessien aliarviointiin sekä siihen, ettei pelkkä ulkoinen käyttäytyminen aina kerro koko tarinaa. Nykyään aihepiiri on kehittynyt: monia behavioristisia periaatteita käytetään yhdessä kognition ja motivaation tutkimuksen kanssa, mikä johtaa monimutkaisempiin ja monipuolisempiin selitysmalliin sekä hoitoihin.