tokenekonomiat

Tokenekonomiat ovat käyttäytymisen muokkaukseen tarkoitettuja järjestelmiä, joissa tavoitellusta käyttäytymisestä annetaan tunnuksia (token) tai muita palkinnoiksi kelpaavia välineitä. Tokenit toimivat väliaikaisina merkein, jotka voidaan vaihtaa ennalta sovittuihin palkintoihin. Tavoitteena on vahvistaa toistuvaa tai pitkäjänteistä haluttua käyttäytymistä.

Tokenekonomioita on käytetty erityisesti institutionaalisissa ympäristöissä, kuten mielenterveystyössä, opetuslaitoksissa, yksiköissä sekä vankiloissa. Ne kehittyivät operanttipohjaisen käyttäytymisanalyysin pohjalta 1950–1960-luvuilla, ja tunnetuimpia tutkimuksia ovat Ayllon ja Michaelin tokenekonomia. Nykyään niitä sovelletaan laajemmin sekä fyysisessä että digitaalisessa muodossa.

Toimintaperiaate on yksinkertainen: käyttäytymiskriteerit määritellään selkeästi, ja kun tavoiteltu käyttäytyminen toteutuu, henkilö ansaitsee tunnuksen. Kerättyjä tunnuksia voi vaihtaa ennalta määriteltyihin palautteisiin tai etuoikeuksiin. Järjestelmä edellyttää selkeää, yksinkertaista säännöstöä, johdonmukaista palautetta sekä säännöllistä seurantaa ja koulutettua henkilökuntaa.

Tehokkuuden arvioinnissa on raportoitu parannuksia useissa konteksteissa, kuten koulutuksessa ja päihdehoidoissa, mutta vaikutukset voivat olla lyhytkestoisia, eikä automaattisesti siirry muualle ympäristöön. Käyttöönotto voi olla kustannuksiltaan ja hallinnollisesti vaativaa, ja järjestelmän on kunnioitettava osallistujien oikeuksia sekä itsemääräämisoikeutta.

Nykykontekstissa tokenekonomiat voivat hyödyntää digitaalisia tunnuksia, mobiilisovelluksia ja verkko-ympäristöjä, mukaan lukien contingency management -periaatteen mukaiset ohjelmat päihdetyössä. Niitä sovelletaan erityisesti autismikirjon tukemiseen, koulutukseen ja hoitojärjestelmiin.