altistusterapiaa
Altistusterapia, eli altistusterapia, on kognitiivis-behavioraalinen psykologinen hoitomuoto, jossa potilas altistuu hallitusti pelkoa herättävälle ärsykkeelle tai tilanteelle sekä sen välittömille seurauksille. Tavoitteena on vähentää ahdistusreaktiota ja lisätä sopeutumiskykyä siten, että pelko hallitsee vähemmän päivittäistä toimintaa. Altistuksen oppimus muodostuu habituationin ja extinction-opin kautta, ja hoitoa voidaan tukea kognitiivisilla keinoilla sekä kotitehtävillä.
Toteutustapoja ovat in vivo -altistus (todellisessa elämässä tapahtuvaa), imaginal altistus (kuvitteellista) sekä interoceptiivinen altistus (kehonsisäisten reaktioiden
Käyttöalueet ja näyttö: altistusterapia on osoittautunut erityisen tehokkaaksi ahdistuneisuushäiriöissä, kuten spesifisissä fobioissa, paniikkihäiriössä ja sosiaalisessa ahdistuksessa.
Turvallisuus ja riskit: altistusterapia tulisi toteuttaa ammattilaisen valvonnassa; alussa voi ilmetä tilapäistä pahenemista ja suurempaa ahdistusta.
Historia: altistusterapian juuret ovat behavioristisessa lähestymistavassa. 1950-luvulla Joseph Wolpe kehitti systemaattisen desensitoinnin, jonka perintö on kehittynyt