operanttinen

Operanttinen, tai operanttioppiminen, on käyttäytymisen oppimisen muoto, jossa yksilön toiminnan todennäköisyyttä säätelevät sen seuraukset. Konseptin taustalla on B. F. Skinnerin tutkimus, jonka tavoitteena oli ymmärtää, miten palkinnot ja rangaistukset muokkaavat käyttäytymistä. Operanttioppiminen painottaa, että käyttäytyminen syntyy ja kehittyy, kun siihen seuraa jokin vaikutus ympäristöstä.

Keskeisiä käsitteitä ovat vahvistaminen ja rangaistus. Vahvistaminen tarkoittaa käytöksen todennäköisyyden lisäämistä; myönteinen vahvistaminen tuo miellyttävän seurauksen, negatiivinen vahvistaminen poistaa epämiellyttävän stimluksen, jolloin käyttäytyminen on todennäköisempää. Rangaistus puolestaan pyrkii vähentämään tai estämään todennäköisyyttä, ja sitä voidaan toteuttaa lisäämällä epämiellyttävä seuraus (myönteinen rangaistus) tai poistamalla miellyttävä seuraus (negatiivinen rangaistus). Extinctio tarkoittaa käytöksen vähenemistä, kun sen seurauksia ei enää tapahdu. Shaping eli muokkaus etenee asteittain kohti haluttua käyttäytymistä vahvistamalla pienempiä, läheisiä tavoitteita.

Säännöstelyviittaukset kuvaavat, miten usein ja milloin vahvistus annetaan. Kiinteä tai muuttuva suhde (FR/VR) sekä kiinteä tai muuttuva aikaväli (FI/VI) vaikuttavat oppimisen nopeuteen ja kestävyyteen. Operanttioppiminen on sovellettavissa koulutuksessa, käyttäytymisterapiassa, eläinopetuksessa ja käyttäytymisen muokkauksessa. Ero klassiseen ehdollistumiseen, jossa liitetään neutraali stiimulus ehdolliseksi, korostuu operantissa siinä, että seurauksilla on suora vaikutus ilmenemiseen. Rajoituksina ovat yksilölliset erot, konteksti sekä eettiset näkökulmat.