Operanttioppiminen

Operanttioppiminen on oppimisen muoto, jossa käyttäytymisen toistuvuutta säätelevät sen seurausvasteet. Kun toiminnan jälkeen seuraa palkinto tai epämiellyttävä seuraus, todennäköisyys samanlaisen toiminnan toistumiselle muuttuu. Malli korostaa vapaaehtoista toimintaa ja seurausten roolia; sen periaatteet ovat keskeisiä B. F. Skinnerin tutkimuksissa ja ne ovat sovellettu sekä eläin- että ihmiskäyttäytymisen muokkaukseen.

Vahvistaminen ja rangaistus: Vahvistaminen lisää käyttäytymisen todennäköisyyttä. Myönteinen vahvistaminen tuottaa miellyttävän seurauksen, negatiivinen vahvistaminen poistaa epämiellyttävän tilanteen. Rangaistukset vähentävät käyttäytymistä: myönteinen rangaistus tuo epämiellyttävän seurauksen, negatiivinen rangaistus poistaa miellyttävän seurauksen. Näin seurausten luonne vaikuttaa siihen, kuinka usein tietty toiminta nähdään uudelleen.

Vahvistamismuodot ja aikataulut: Operanttioppimiseen liittyy kiinteät ja vaihtelevat vahvistamis- sekä rangaistusjärjestelmät, kuten kiinteä suhde, vaihteleva suhde, kiinteä aikaväli ja vaihteleva aikaväli. Tärkeitä käsitteitä ovat shaping eli asteittainen vahvistaminen, diskriminatiivinen ärsyke eli tilanne, jossa vahvistus on odotettavissa, sekä extinction eli käyttäytymisen sammuminen silloin, kun seuraus lakkaa.

Sovellukset ja rajoitukset: Operanttioppimista hyödynnetään koulutuksessa, käyttäytymisen muokkauksessa, terapiassa ja työpaikan käytännöissä (esimerkiksi token-ekonomiat). Kritikissa korostuvat kognitiivisten prosessien huomioimisen laiminlyönti, eettiset kysymykset sekä kontekstisidonnaisuus; kuitenkin malli on ollut mittavan vaikutuksen muovaamassa nykyaikaista oppimista ja käyttäytymisen hallintaa.