ehdollistumiseen

Ehdollistuminen on oppimisen muoto, jossa yksilö muodostaa yhteyden kahden ärsykkeen välillä tai yhteyden käyttäytymisen ja sen seurausten välillä. Sen voidaan jakaa klassiseen ehdollistumiseen ja operanttiin ehdollistumiseen. Klassinen ehdollistuminen syntyy, kun neutraali ärsyke toistuvasti esiintyy yhdessä ei-eihtotilanteen kanssa, jolloin neutraalista ärsykkeestä tulee ehdollinen ärsyke ja se synnyttää ehdollisen vastauksen. Tämän ilmiön kuuluisa esimerkki on Pavlovin koirat, joissa kellonsoitto (neutraali ärsyke) yhdessä ruoan kanssa johtaa syljen eritykseen, jolloin kellonsoitto lopulta aiheuttaa syljen erityksen ilman ruokaa.

Klassinen ehdollistuminen sisältää keskeisiä käsitteitä kuten conditioned stimulus (CS), unconditioned stimulus (UCS), conditioned response (CR) ja unconditioned response (UCR). Prosessiin liittyvät lisäksi extinction (aheronta vastauksesta riippuvuuden heikentyminen), generalisaatio (eripuolien samanlaisuus johtaa samanlaiseen vastaukseen) ja erottelu (kyky erottaa eroja samankaltaisista ärsykkeistä).

Operantti ehdollistuminen puolestaan tarkastelee, miten käyttäytymisen toistuvuutta säätelevät sen seuraamukset. Vahvistimet lisäävät todennäköisyyttä käyttäytymisen toistumiselle, rangaistukset vähentävät sitä. Sääntöjä, kuten vahvistamisen ja rangaistusten frekvenssiin ja aikatauluihin liittyviä suunnitelmia, ovat muokanneet käyttäytymistä monissa konteksteissa, mukaan lukien koulutus, terapia ja työelämä. Ehdollistuminen on laajasti tutkittu ja sovellettu teoria psykologian ja kasvatustieteen alueilla, mutta sen yleisyyttä ja rajat huomioivan kriittisen näkökulman mukaan.