Rangaistus

Rangaistus on oikeusjärjestelmän määräämä seuraamus rikoksen tekemisestä. Suomessa rangaistus määritellään rikoslaissa ja muussa lainsäädännössä. Etymologisesti sana rangaistus juontaa suomalaisesta verbistä rangaista, joka tarkoittaa teon seurausten määräämistä.

Rangaistus on sekä oikeudenmukaisuuden ilmentymä että väline rikollisuuden torjunnassa. Sen tavoitteina ovat ennalta ehkäiseminen, yhteiskunnan suojaaminen, rikollisen palauttaminen yhteiskuntaan sekä korvauksen mahdollistaminen kärsijälle. Rangaistuksen periaatteissa korostuvat suhteellisuus, oikeudenmukaisuus ja inhimillisyys, ja sen on oltava tarpeen ja kohtuullinen.

Rangaistusmuodot Suomessa jakautuvat pääosin vankeuteen, sakkoon ja yhdyskuntapalveluun. Vankeus tarkoittaa osuuden tai koko rangaistuksen suorittamista vankilassa. Sakkorangaistus on rahallinen seuraamus, jonka suuruus määräytyy lakien mukaan. Yhdyskuntapalvelu on vaihtoehtoinen rangaistus, jossa osa tai koko rangaistus tehdään yhteiskunnallisina töinä sen sijaan, että se olisi vankeudessa.

Lisäksi voidaan käyttää ehdollista rangaistusta, jolloin rangaistuksen toimeenpano voidaan lykätä ja seurata koevaiheessa; rikkomalla ehtoja seuraa uuden harkinnan mukaan mahdollinen täytäntöönpanon alkaminen. Rangaistusten käyttöönotossa otetaan huomioon syyllisen ikä, tausta sekä mahdolliset uudistumismahdollisuudet.

Rikosoikeudellisen vastuun käsittely ja rangaistukset perustuvat oikeusvaltioperiaatteisiin ja ihmisoikeuksiin. Ne pyritään määrittämään siten, että ne sekä estävät rikoksia että mahdollistavat rikollisen takaisinsopeutumisen yhteiskuntaan.