desensitisaatiota

Desensitisaatio tarkoittaa vasteen tai herkkyyden vähenemistä toistuvan altistuksen seurauksena. Prosessi voidaan ymmärtää sekä käyttäytymisen muutoksena että fysiologisena sopeutumisena, ja sitä sovelletaan sekä terapian että lääketieteellisen hoidon yhteydessä. Desensitisaatio voi olla tilapäinen ja riippua jatkuvasta altistuksesta tai hoitokäytännöstä.

Psykologisessa kontekstissa desensitisaatio tarkoittaa altistusmenetelmiä, kuten systemaattista desensitisaatiota ja altistushoitoa. Näissä terapiapaketeissa yhdistetään rentoutumisharjoituksia ja hierarkkista altistumista pelottaville tilanteille tai aistiärsykkeille. Tavoitteena on pelon oppimisen vastakappaleen, eli hitaasti syntyvän vähentymisen (extinction) kautta ahdistusvasteen tehostamisen väheneminen. Tutkimus tukee menetelmän tehokkuutta monien yksittäisten fobioiden ja joissain tapauksissa sosiaalisten pelkojen hoidossa, mutta tulokset voivat vaihdella ja pitkäaikainen ylläpito vaatii usein jatkotoimia.

Lääketieteellisessä kontekstissa desensitisaatio jaotellaan yleisesti kahteen muotoon: allergioiden immunoterapia eli desensitisaatio allergeeneille, jossa annosta lisätään asteittain vakiintuneen toleranssin saavuttamiseksi; sekä lääkkeiden desensitisaatio, jossa herkkyys tietylle lääkkeelle voidaan väliaikaisesti ja kontrolloidusti muuttaa, jotta potilas voi saada tarvitsemansa hoidon. Lääkkeiden desensitisaatio vaatii aina tarkkaa valvontaa ja se on usein tilapäistä.

Mekanismit vaihtelevat: hermostolliset ilmiöt voivat liittyä habituatioon ja extinctioniin, immunologisella puolella esimerkiksi toleranssin kehittymiseen, antikehon/toleranssivasten muutoksiin sekä soluvälitteisiin reitteihin. Riskejä ovat epätäydellinen vaste, relapse ja harvoin vakavat reaktiot, joiden vuoksi desensitisaatio toteutetaan ammattilaisen valvonnassa.