soluvälitteisiin

Soluvälitteisiin immuunivasteisiin viittaava termi kuvaa immuunijärjestelmän osaa, jonka vaste syntyy pääasiassa solujen välityksellä eikä pelkästään vasta-aineiden erittymisen kautta. Keskeisiä toimijoita ovat T-lymfosyytit sekä muut soluvälitteiseen vasteeseen osallistuvat solut, kuten makrofagit ja dendriittiset solut. Soluvälitteinen vaste on osa sopeutuvaa immuunisuutta ja toimii yhdessä humoraalisen vasteen kanssa.

Aktivaatio alkaa, kun antigeeneja esittelevät solut (APC:t) esittelevät peptidejä MHC-molekyylien kautta. MHC I -molekyylit esittelevät endogeenisiä peptidejä CD8+ T -soluille, jolloin näille soluilla kehittyy kyky tappaa infektoituneita soluja. MHC II -molekyylit esittelevät ulkoisia peptidejä CD4+ T -soluille, jotka toimivat apulaisina vasteen säätelyssä ja muiden solujen aktivoinnissa.

CD8+ T -solut voivat tappaa infektoituneita soluja perforoinin ja granzymien avulla sekä Fas/FasL-reitin kautta. CD4+ T -solut tuottavat sytokiineja, jotka ohjaavat ja vahvistavat vasteen tehokkuutta sekä aktivoivat makrofageja. Regulatiiviset T-solut auttavat immuunivasteen itsesäätelyssä.

Soluvälitteinen immuunivaste on erityisen tärkeä taisteltaessa sisäisiä patogeenejä, kuten viruksia, sekä syövän immunologisessa kontrollissa. Se osallistuu myös elinsiirtojen hylkimisreaktioihin.

Kliinisesti soluvälitteisiä mekanismeja hyödyntävät immunoterapian muodot, kuten CAR-T-solut sekä checkpoint-estäjät (esim. PD-1/PD-L1), joiden tarkoituksena on vahvistaa soluvälitteistä vastetta.

Soluvälitteinen ja humoraalinen immuunivaste toimivat usein toisiaan täydentäen, ja kummankin toiminta on tärkeää tehokkaassa puolustus- ja terapeuttisessa vastauksessa.