baselinearviointi

Baselinearviointi tarkoittaa tutkimuksessa tai ohjelman arvioinnissa tehtävää osallistujien lähtötilanteen tiedonkeruuta ennen varsinaista intervention tai muutosprosessin aloittamista. Sitä käytetään laajalti kliinisissä tutkimuksissa, seurantatutkimuksissa ja terveydenhuolto-ohjelmien evaluoinnissa, jotta tuloksia voidaan verrata jälkimuutoksien kanssa.

Sen tavoitteena on varmistaa ryhmien vertailukelpoisuus, dokumentoida osallistujien status ennen hoitoa tai ohjelmaa sekä tukea analyysia ja tulosten tulkintaa. Lähtötiedot voivat kattaa demografiset tiedot, terveydentilan ja sairaushistorian, fyysiset ja toiminnalliset mittarit, käyttäytymisen (esim. tupakointi, liikunta), elämänlaatuun ja psyykkiseen terveyteen liittyviä arvoja sekä laboratoriotuloksia tai biologisia biomarkkereita.

Menetelmät ja aikataulu voivat vaihdella, mutta baselinearviointi toteutetaan usein ennen randomisointia tai ennen intervention alkamista. Käytettävät välineet ovat standardoituja ja validoituja, kuten kyselylomakkeet, kliiniset mittaukset ja rekisteritiedot. Tiedonhallinta ja laadunvarmistus ovat keskeisiä, jotta aineisto on luotettavaa ja analyysissä voidaan huomioida mahdolliset puuttuvat tiedot.

Tulkinnassa baselinearviointi auttaa havaitsemaan ryhmien mahdolliset erot, ohjaamaan tilastollisia malleja ja mahdollisesti säätelemään covariateja. Se tukee myös muutostutkimuksia ja arvioiden kliinistä tulkintaa, mutta sitä on syytä käyttää yhdessä kontrolloitujen analyysien kanssa.

Haasteisiin kuuluvat puuttuvat tai virheelliset tiedot, mittausvirheet ja baseline-epätasapainot, sekä monimutkaisissa, monipaikkaisissa tutkimuksissa tarpeellisuus harmonisoida mittareita eri kohteissa.