assosioituminen

Assosioituminen tarkoittaa prosessia, jossa kaksi tai useampi ilmiö, käsite tai tapahtuma liitetään toisiinsa siten, että niiden esiintyminen yhdessä vahvistaa toisen esiintymisen todennäköisyyttä tai merkitystä. Termiä käytetään laajalti eri tieteenaloilla kuvaamaan sekä mielenkehityksen ja oppimisen että tilastollisten yhteyksien ja sosiaalisten verkostojen muodostumista.

Psykologiassa ja kognitiivisessa tutkimuksessa assosiaatiot ovat perusmekanismeja oppimisessa. Kaksi ärsykettä, kuten ääni ja palkkio, esiintyvät toistuvasti yhdessä, jolloin niiden välinen yhteys vahvistuu. Tämä ilmiö ilmentyy muun muassa klassisessa ehdollistumisessa ja muistissa verkostojen tai skeemojen muodostumisessa.

Kielitieteessä ja neurotieteessä assosiaatiot ilmenevät sanojen välisten yhteyksien muodostumisena sekä primingin kaltaisina ilmiöinä, joissa yksi käsite nopeuttaa toisen käsittelyä. Tämä vaikuttaa muun muassa kielen oppimiseen, sanaston rakentumiseen ja luovuuteen.

Tilastotieteessä assosiaatio tarkoittaa kahden muuttujan välistä yhteyttä. Se voi olla positiivinen, negatiivinen tai ei-lineaarinen, eikä se yksin riitä todisteeksi syy-seuraussuhteesta. Mittareita ovat muun muassa korrelaatio ja riippuvuusasteet sekä taulukoihin perustuva kontingenssianalyysi.

Sosiologian ja verkostotutkimuksen kontekstissa assosioituminen käsittää ihmisten ja organisaatioiden muodostamia yhteisöjä sekä verkostoja, joissa jäsenet jakavat arvoja, taloudellisia etuja tai sosiaalista tukea. Yhteisöjen ja ryhmien tyypillisiä assosiaatioita ovat vapaaehtoistoiminta, ammatilliset verkostot sekä harrastus- ja etujärjestöt.

Assosioituminen on riippuvainen kontekstista ja vahvuudeltaan vaihtelevia linkkejä. Ymmärtäminen vaatii tarkkaa määrittelyä, siitä, millaiset ilmiöt ovat mukana ja mitä yhteyden mittaaminen tarkoittaa kyseisessä sovelluksessa.