neurotieteessä
Neurotiede on tutkimusala, joka tutkii keskushermoston rakennetta ja toimintaa sekä niiden mekanismeja eri tasoilla alkaen molekyylitasosta ja solutasosta aina järjestelmien ja käyttäytymisen ilmiöihin asti. Tutkimus on monitieteellistä ja yhdistää biologian, psykologian, kemian, fysiikan, tietojenkäsittelytieteen, lääketieteen sekä insinööritieteiden osa-alueita.
Historiallisesti neurotiede sai alkunsa neuroanatomian ja fysiologian kehityksestä 1800–1900-luvuilla. Ramon y Cajal ja Camillo Golgi kehittivät
Alalajit ovat molekyylinen ja solutasoinen neurotiede, järjestelmäneurotiede, kognitiivinen neurotiede sekä käyttäytymisen neurotiede, kehitysneurotiede sekä laskennallinen neurotiede.
Keskeisiä menetelmiä ovat elektrofysiologia, aivojen kuvantaminen (MRI, fMRI, PET), optogeneettiset tekniikat, genomi- ja molekyylitutkimus sekä laskennallinen
Neurotieteen tulokset auttavat ymmärtämään aivotoimintaa, kehittämään hoitoja neurologisiin ja psykiatrisiin sairauksiin sekä edistämään neurorehabilitaatiota ja neuroteknologian