riippuvuusasteet

Riippuvuuden asteet, eli riippuvuuden tai haitallisen käytön vaikeusasteet, kuvaavat kuinka vakavaan tilaan yksilön käytössä tai käytön vaikutuksissa on päädytty. Niitä käytetään sekä alkoholin, muiden päihteiden että käyttäytymiseen liittyvien riippuvuuksien arvioinnissa. Eri luokitusjärjestelmät määrittelevät tason hieman eri tavoin, mutta yhteistä on, että asteet heijastavat oireiden määrää, käytön riskitasoa sekä toiminnallisia haittoja.

Yleinen tapa luokitella on lievä-, keskivaikea- ja vaikea-asteet. Esimerkiksi DSM-5:ssa riippuvuusoireyhtymä määritellään useamman kriteerin perusteella; lievä riippuvuusoireyhtymä (2–3 kriteeriä), keskivaikea (4–5), vaikea (6 tai enemmän). ICD-11 sekä muut luokitusperheet voivat käyttää samankaltaisia termejä ja painotuksia.

Arvioinnissa käytetään sekä seulontamenetelmiä että kliinisiä haastatteluita. Esimerkkejä ovat AUDIT alkoholin riskikulutuksen havainnointiin, DUDIT ja CUDIT sekä kussakin tapauksessa huomioitavat kriteerit kuten käytön määrä, kontrollin menettäminen, toleranssi, vieroitusoireet sekä sosiaaliset ja terveyden vaikutukset. Riippuvuuden asteet ovat toimivia suuntaviivoja hoitotarpeen ja -intensiteetin suunnittelussa.

Aiheeseen liittyy myös riskitekijöitä kuten genetiikka, aiemmat kokemukset, mielenterveys- ja sosiaaliset tekijät sekä ympäristötekijät. Selvittämällä ja seuraamalla riittävän tarkasti riippuvuuden asteet voidaan kohdentaa tutkimuksiin, hoitoon ja ennaltaehkäisyyn.