hoitotarpeen

Hoitotarpeen tarkoittaa henkilön tarvitsemaa hoitoa ja tukea arjessa sekä hänen terveydentilaansa ja turvallisuuttaan ylläpitääkseen. Se kattaa avun päivittäisissä toiminnoissa, kuten peseytymisessä, pukeutumisessa ja ruokailussa (ADL), sekä laajennetut toiminnalliset tehtävät, kuten kaupassa käynti, lääkkeiden otto ja kotitalouden hallinta (IADL). Lisäksi hoitotarpeeseen voi kuulua lääkärin määräämää hoitoa, sairaanhoidollista seurantaa, ohjausta, valvontaa sekä ympäristön turvallisuuteen liittyviä muutoksia, kuten apuvälineiden hankinta tai asunnon järjestely. Myös läheisten tuki ja sosiaalinen verkosto voivat vaikuttaa hoitotarpeeseen.

Arviointi ja prosessi

Hoitotarve arvioidaan ammattilaisten toimesta. Siihen osallistuvat usein hoitoalalla työskentelevät, kuten sairaanhoitajat ja lähihoitajat, sekä sosiaalityöntekijät. Arvioinnissa selvitetään fyysinen ja kognitiivinen toimintakyky, terveydentila, mielenterveys, asuinympäristö sekä tukiverkosto ja riskit. Käytettyjä keinoja voivat olla sekä muodolliset arviointityökalut että kotikäynnit ja henkilö sekä hänen läheisensä antama tieto. Arvioinnin perusteella laaditaan hoito- tai palvelusuunnitelma.

Käytännön vaikutus

Hoitotarve määrittää, millaisia palveluja ja tukia henkilölle myönnetään, kuten kotihoitoa, päivätoimintaa, omaishoidon tukea, asumispalveluja tai apuvälineitä. Se vaikuttaa myös avustusten ja tukien myöntämiseen sekä resurssien kohdentamiseen kunnissa. Hoitotarpeen arviointia päivitetään säännöllisesti tai tarvittaessa, kun tilanne muuttuu, jotta tarjotut palvelut vastaavat ajantasaista tarvetta.

Osallistuminen ja yksilöllisyys

Arviointi ja päätökset tehdään yhteistyössä henkilön ja hänen läheistensä kanssa, kunnioittaen itsemääräämisoikeutta ja yksilöllisiä toiveita. Hoitotarpeen käsite korostaa yksilöllistä suunnittelua ja turvallisen, mahdollisimman itsenäisen arjen tukemista.