syyseuraussuhteesta

Sy­seuraussuhde tarkoittaa tilannetta, jossa yhden tapahtuman tai ominaisuuden (syy) muutoksella on vaikutus toiseen tapahtumaan tai ominaisuuteen (seuraus). Tällainen suhde edellyttää, että syy esiintyy ennen seurausta ja että yhteys voidaan selittää jollain mekanismilla. Syy-seuraus-suhdetta ei tule pitää pelkkänä korrelaationa, sillä korrelaatio voi ilmetä sattumalta tai kolmannen muuttujan vaikutuksesta.

Osoittaminen tai todentaminen edellyttää usein ajallista järjestystä, teoreettista perustaa ja kontrolloitua tutkimusasetelmaa. Kokeellisissa tutkimuksissa ratkaisevaa on satunnaistettu kontrolloitu koe, jossa osallistujat jaetaan sattumanvaraisesti ryhmiin ja mahdolliset epäedulliset tekijät tasautuvat. Ei-kokeellisissa tutkimuksissa syy-seuraussuhdetta arvioidaan tilastollisesti kontrolloimalla sekoittavia tekijöitä sekä käyttämällä menetelmiä kuten instrumentaalimuuttujia, propensity-score -menetelmiä tai muita kausaalisia analyysejä. Myös aikasarja-analyyseissä voidaan soveltaa Grangerin kausaalisuutta, mutta ne eivät aina todista syytä.

Korrellaation ja kausaalisuuden erottaminen on keskeistä: korrelaatio voi johtua satunnaisesta yhteensattumasta, piilevästä kolmannen muuttujan vaikutuksesta tai vääränlainen ajallinen tulkinta. Kausaliteetin arvioinnissa käytetään usein kausaalikaavioita ja do-operaation kaltaisia käsite-työkaluja, jotka kuvaavat, miten muuttujien välinen vaikutus etenisi hänenmallinnuksessa.

Esimerkkejä käytännön sovelluksista ovat terveys- ja turvallisuuspolitiikka sekä taloustiede, missä syy-seuraussuhteiden ymmärtäminen ohjaa päätöksentekoa ja riskiarviointia.