arsenikkimyrkytys

Arsenikkimyrkytys on tila, jossa arseni (arsenikum) aiheuttaa toksisia effektejä elimistössä. Arseeni on epämetalli, jota esiintyy luonnossa maaperässä ja vedessä. Ihminen voi altistua sekä ympäristötekijöiden että työn aiheuttaman altistuksen kautta. Yleisimpiä lähteitä ovat saastunut juomavesi, ruoka, tietyt teolliset yhdisteet sekä päivittäisessä työssä esiintyvä ilman, hengitys- ja ihoaltistus.

Akutissa arsenikkimyrkytyksessä oireet ilmenevät nopeasti ja voivat olla hengenvaarallisia. Tyypillisiä oireita ovat vatsakipu, pahoinvointi, oksentelu, ripuli sekä neste- ja elektrolyyttitasapainon häiriöt. Harvinaisemmin esiintyy hengenahdistusta, hypotensiota ja letargia. Akuutti myrkytys voi johtaa kuolemaan ilman nopeaa hoitoa. Kroonisessa altistuksessa oireet kehittyvät vähitellen ja voivat viivästyä viikkoja tai jopa vuosia; niihin kuuluvat ihon hyperpigmentaatio ja karheus eli keratinisaatio, perifeerinen neuropatia, sekä lisääntynyt riski lymfo- ja iho-, keuhko- sekä virtsarakon syöpiin. Mees’n viivat kynsissä ja ihon muutokset voivat liittyä pitkäaikaiseen altistukseen.

Diagnoosi perustuu arsenin määrän mittaamiseen. Akuutissa tapauksessa arseenin pitoisuudet veressä ja virtsassa ovat koholla; pitkäaikaisessa altistuksessa käytetään virtsa- ja hius- sekä kynsianalyysiä. Arseenin entsymaattinen erottelu (inorgaaninen versus orgaaninen muoto) on diagnostisesti ja riskinarviossa tärkeä.

Hoito keskittyy altistuksen lopettamiseen ja tukemiseen. Chelaatiohoidot, kuten dimetylaatti- tai BAL-hoidot sekä joidenkin suojavalmisteiden käyttö, voivat tehostaa arseenin poistumista kehosta. Nesteytys, elektrolyyttitasapainon korjaus sekä oireenmukainen hoito ovat keskeisiä. Pitkäaikainen seuranta on tärkeää syöpäriskin ja muiden komplikaatioiden vuoksi.

Ehkäisyssä korostuvat veden arsenikkipitoisuuksien seuranta, turvalliset työprotokollat ja pääsy puhdistettuihin lähteisiin sekä ympäristö- ja kansanterveysvalvonta.