antioksidatiivinen

Antioksidatiivinen tarkoittaa kykyä estää tai hidastaa hapettumista sekä hapettumistuotteiden syntyä soluissa ja elimistössä. Antioksidatiivinen toiminta turvaa solukalvoja, DNA:ta ja proteiineja hapettumisstressiltä, jota syntyy elimistön normaalissa aineenvaihdunnassa sekä ulkoisissa käsittelyissä kuten säteilyssä ja UV-säteilyn vaikutuksesta. Antioksidatiivisuus voidaan jakaa endogeenisiin, kehossa tuotettuihin suoja-aineisiin sekä ravinnosta saataviin yhdisteisiin.

Biologisessa tasossa tärkeimpiä ovat entsymaattiset puolustajat, kuten superoksididismutaasi (SOD), katalyysi ja glutationiperoksidaasi, sekä ei-entsymaattiset antioksidantit kuten glutationi, ubiquinoli sekä monet vitamiinit (C, E) ja fenoliset yhdisteet. Mekanismeihin kuuluu vapaita radikaaleja scavenger, metallien kelatoituminen hapettumisen estämiseksi sekä lipidien peroksidaation estäminen. Lisäksi antioksidantit voivat aktivoida solunsuojauspolkuja, kuten Nrf2-kehystä, joka lisää endogeenien tuotantoa.

Ravinnosta saadaan antioksidantteja runsaasti: marjat, vihannekset, hedelmät, pähkinät, siemenet sekä oliiviöljy. Tavanomaiset antioksidantteja koskevat aineet ovat C- ja E-vitamiinit, karotenoidit sekä monien fenolien ryhmä. Tutkimukset viittaavat yhteen: antioksidanttien ruokavalion yhteys hapetusstressin vähenemiseen ja joidenkin sairauksien riskitekijöiden muokkaukseen, mutta lisäravinteiden antaminen suurina annoksina ei aina paranna terveyttä ja voi aiheuttaa haittoja.

Antioksidatiivisia ominaisuuksia hyödynnetään myös elintarvike- ja kosmetiikkateollisuudessa sekä materiaaleissa, joissa antioksidantit hidastavat häiriöitä ja vanhenemista sekä estävät pilaantumista. Kokonaisuudessaan antioksidatiivinen läsnäolo ja tasapainoinen ruokavalio muodostavat osan terveellistä elämäntapaa, mutta tieteelliset tulokset huomioidaan kriittisesti yksittäisten aineiden käytön suosituksissa.