säteilyssä
Säteilyssä tarkoitetaan energian siirtymää ympäristöstä aineisiin joko sähkömagneettisena säteilynä tai hiukkasina. Säteily voidaan jakaa ionisoivaan ja ei-ionisoivaan: ionisoiva säteily irrottaa elektroneja atomeista ja voi vaurioittaa biologista kudosta, kun taas ei-ionisoiva säteily ei ionisoi ja sen vaikutukset riippuvat tehosta ja taajuudesta.
Lähteet: luonnollinen taustasäteily kuten kosminen säteily, radon, maaperän radioaktiiviset aineet sekä ihmisen tuottama säteily lääketieteessä (röntgen
Mittaukset ja yksiköt: Absorboitu annos mitataan grayina (Gy). Biologisten vaikutusten arviointiin käytetään tehollista annosta sievertissä (Sv).
Suojaus ja sääntely: Tärkein periaate on ALARA – aina pyritään pienentämään altistusta. Kolme yleisintä keinoa ovat aika,
Käyttökohteet: Säteilyä sovelletaan lääketieteessä diagnostisesti ja hoidollisesti (röntgenkuvat, CT, sädehoito), sekä teollisuudessa laadunvalvontaan ja tutkimukseen. Ympäristössä