aluesuunnittelu

Aluesuunnittelu on järjestelmällinen prosessi, jonka tavoitteena on ohjata maankäytön, luonnonvarojen ja rakennettujen ympäristöjen kehittämistä tietyllä alueella. Suomen kontekstissa aluesuunnittelu tapahtuu pääasiassa kuntien, harvoin myös maakunnan tasolla, ja se linkittyy kaupunkien ja maaseudun kehittämiseen, liikenneinfrastruktuuriin, palveluverkkoihin sekä ympäristön suojeluun.

Keskeisiä suunnittelutyökaluja ovat yleiskaava ja asemakaava. Yleiskaava asettaa alueen yleiset käyttötarkoitukset (asuminen, työpaikat, liikenne, vihreät ja virkistysalueet) sekä suunnittelun suuntaviivat. Asemakaava on tarkempi kaavataso, jossa yksittäiset tontit ja rakennusoikeudet määritellään sitovasti. Kaavaluonnokset valmistellaan lain vaatimassa julkisessa kuulemisessa, ja lopulliset päätökset tehdään kunnallisissa päätöksentekoelimissä. Prosessi nojautuu maankäyttö- ja rakennuslakiin sekä muuhun lainsäädäntöön, ja se edellyttää ympäristövaikutusten arviointia joissakin tapauksissa.

Aluesuunnittelulla pyritään tasapainottamaan asuntotuotanto, työpaikat, palvelut, liikenneinfrastruktuuri sekä ympäristöarvot ja kulttuuriperintö. Tavoitteena on kestävä kehitys, ilmastonmuutoksen hillintä ja sopeutuminen sekä maisemallinen ja maankäytöllinen laadun parantaminen. Suunnitteluun osallistuvat asukkaat, elinkeinoelämä, viranomaiset sekä järjestöt, ja tiedon keruu sekä vaihtoehtojen vertailu tehdään usein GIS-työkaluilla ja sidosryhmien kanssa käytävillä selvityksillä.

Aluesuunnittelun vaikutus ulottuu sekä kuntien arkeen että seudulliseen kehittämiseen, ja se muodostaa pohjan tarkemmille rakennemalleille ja investointipäätöksille. Kansainvälisesti vastaavat prosessit tunnetaan alue- tai kaupunkisuunnitteluna.