allotransplantaatiossa

Allotransplantaatio, tunnettu myös nimellä allografti, on toimenpide, jossa kudosta tai elintä siirretään geneettisesti eri yksilölle. Tämä on yleisin elinsiirron muoto ihmisillä. Luovuttaja ja vastaanottaja ovat samaa lajia, mutta eivät identtisiä. Esimerkiksi munuais-, maksa-, sydän- ja keuhkosiirrot ovat usein allotransplantaatioita.

Allotransplantaation keskeinen haaste on immuunivaste. Vastaanottajan immuunijärjestelmä tunnistaa siirretyn kudoksen tai elimen vieraaksi ja pyrkii hylkimään sitä. Tämän vuoksi elinsiirron jälkeen vastaanottajien on käytettävä elinikäisesti immunosuppressiivisia lääkkeitä. Nämä lääkkeet heikentävät immuunijärjestelmää estääkseen hylkimisreaktion, mutta samalla ne lisäävät infektioiden ja tiettyjen syöpien riskiä.

Hylkimisreaktiot voivat olla akuutteja tai kroonisia. Akuutti hylkiminen tapahtuu yleensä pian siirron jälkeen ja se voidaan usein hoitaa lääkityksen muutoksilla. Krooninen hylkiminen kehittyy hitaammin vuosien aikana ja voi johtaa siirteen toiminnan asteittaiseen heikkenemiseen.

Histokompatibiliteetin varmistaminen on tärkeää onnistuneen allotransplantaation kannalta. Tämä tarkoittaa sopivan kudostyypin löytämistä luovuttajan ja vastaanottajan välillä, erityisesti ihmisen leukosyyttiantigeenien (HLA) osalta. Mitä lähempänä HLA-tyypit ovat toisiaan, sitä pienempi on hylkimisriski.

Vaikka allotransplantaatio on pelastanut lukemattomia ihmishenkiä ja parantanut elämänlaatua, se liittyy merkittäviin lääketieteellisiin ja eettisiin haasteisiin, jotka liittyvät niin hylkimisen hallintaan kuin myös elinten rajalliseen saatavuuteen.