aktiivisuustasoon
Aktiivisuustaso kuvaa yksilön tai populaation fyysisen toiminnan määrää. Sitä käytetään terveys- ja liikunta-alalla sekä epidemiologisissa tutkimuksissa, joissa tarkastellaan arki- ja vapaa-ajan liikkumisen sekä energian kulutuksen yhteyksiä terveyteen. Ilmauksessa aktiivisuustaso voidaan viitata eri yhteyksissä, ja yleinen perusajatus on, että suurempi aktiivisuustaso tarkoittaa suurempaa kokonaisenergian kulutusta ja liikkumisen määrää.
Määritelmä ja mittaaminen. Aktiivisuustaso muodostuu toiminnan tiheydestä, kestosta ja intensiteetistä sekä näiden kautta syntyvästä energian kulutuksesta.
Mittausmenetelmät. Itsearvioon perustuvat kyselyt (esim. IPAQ) antavat kokonaiskuvan, mutta voivat olla epätarkkoja muistoihin ja osa-alueisiin liittyen.
Käyttökohteet. Aktiivisuustasoa seurataan terveysriskien arvioinnissa, liikuntaohjelmien suunnittelussa sekä epidemiologisissa tutkimuksissa. Se on tärkeä muuttuja myös työ-
Rajoitteet. Mittaustavoissa on erilaisia rajoitteita: itseilmoitusten subjektiivisuus, laitteen kyky tallentaa kaikkia liikuntamuotoja sekä kulttuuriset ja ikäerot,