aistinelin

Aistinelin on elimistön rakenne, joka havaitsee ympäristöärsykkeitä ja muuntaa ne hermosignaaleiksi. Aistinelineet muodostavat yhden tai useamman reseptorisolun sekä tarvittavat tukisolut ja yhteydet keskushermostoon, joiden kautta aivot tulkitsevat aistimukset.

Rakenne ja toiminta perustuvat reseptorisoluihin, jotka ovat herkkiä tietynlaiselle ärsykkeelle. Esimerkiksi fotoreseptorit silmässä vastaanottavat valoa, karhearvotreseptorit sisäkorvassa reagoivat liikkeeseen sekä tasapainoon liittyvään mekaaniseen ärsykkeeseen, hajureseptorit limakalvossa aistivat hajua, makureseptorit kielen makuaistia ja mekanoreseptorit ihon tuntoa sekä kehon asennon muutoksia. Aistinelin sisältää usein myös tukisoluja, erityisiä rakenteita ärsykkeen vastaanottamiseksi ja signaalin Tough, sekä yhteydet aivoihin kahdennen tai useamman aistinhermon kautta.

Funktion kannalta aistinelin muuntaa ärsykkeen energian sähköiseksi signaaliksi eli transduktio. Tämä tapahtuu reseptorisolujen kalvo- tai solukalvon muuttuvien ionikanavien avulla, minkä jälkeen signaali kulkee kautta haaraan tai hermosolujen verkoston aivoihin käsiteltäväksi. Aistimukset tulkitaan aivokuorella ja muissa aivorakenteissa, mikä johtaa havainnointiin, tunteisiin ja käyttäytymiseen.

Klassisesti mainitut aistinelimet ovat silmä (näkö), korva (kuulo ja tasapaino), nenä (haju), kieli (makuaisti) ja iho (tunto). Lisäksi elimistössä on laajemmin käsiteltyjä aistinelimiä, kuten vestibulaarijärjestelmä (tasapaino) ja proprioseptio (kehon asento). Aistinelineiden kehitys ja plastisuus voivat muuttua elämän aikana, ja niiden toimintahäiriöt voivat johtaa aistinäkökohtien heikentymiseen tai menetykseen.

Aistinelin on keskeinen osa aistien järjestelmää ja sitä kuvaavat tutkimusaiheet käsittävät sen kehityksen, transduktions mekanismit ja aivojen aistimuistin prosessoinnin.