Aistimukset

Aistimukset ovat hermoston vastaanottamia signaaleja, jotka syntyvät aistit­elinten reseptoreissa ja välittyvät keskushermostoon. Ne muodostavat sensorisen perustan, jonka avulla elimistö havaitsee ympäristön ja oman kehon tilan. Aistimukset ja havainto (perception) eroavat siten, että aistimukset ovat itse palauttuvia syötteitä, kun taas havainto tarkoittaa näiden syötteiden tulkintaa ja järjestämistä aivoissa.

Aivosignaalien lähteet ja pää­modaalisuudet ovat visuaalinen, auditiivinen, somatosensorinen (tunto ja kipu), olfaktorinen (haju) sekä gustatorinen (makuaisti). Lisäksi vestibulaarinen järjestelmä mittaa pään asentoa ja liikkeitä, ja proprioseptio kertoo kehon asentumisesta ja liikkeistä. Jokainen aistijärjestelmä perustuu spesifisiin reseptoreihin, jotka muuntavat ärsykkeen sähköiseksi signaaliksi (transduktio) ja välittävät sen aivokuoren käsittelyyn.

Aistimuksiin liittyy myös kynnysarvoja. Absoluuttinen kynnys määrittelee pienimmän havaittavissa olevan ärsykkeen voimakkuuden; erottelukynnys (Weberin laki) kuvaa pienimmän eron, joka voidaan huomatusti erottaa samanlaisista kirjain/ärsykkeen voimakkuuksista. Aistivaikutuksia moderoivat adap­tio, attentio ja kontekstuaaliset tekijät, sekä odotukset ja aiempi kokemus.

Moniaistinen integraatio yhdistää useamman aistin antamat tiedot yhdeksi yhtenäiseksi havainnoksi. Kognitio vaikuttaa merkittävästi siihen, miten aistimukset tulkitaan ja miten ne vaikuttavat käyttäytymiseen, oppimiseen ja tunteisiin.

Aistimuksilla on keskeinen rooli arjessa sekä tieteellisessä tutkimuksessa, kliinisessä diagnosoinnissa ja suunnittelussa, kuten ergonomiassa, käyttöliittymäsuunnittelussa ja esteettömyydessä.