reseptorisolujen

Reseptorisolut ovat erikoistuneita soluja, jotka havaitsevat ympäristön ärsykkeitä ja muuntavat ne sähköisiksi signaaleiksi, joita aivokuori tulkitsee. Ne voivat olla neuroneita tai epiteelisiä soluja, ja niitä esiintyy pääosin aistielimissä sekä muualla kehossa, missä ne voivat reagoida valoon, kemiallisiin yhdisteisiin tai mekaanisiin muutoksiin.

Keskeisimmät reseptorisolut jakautuvat aistijärjestelmittäin. Silmässä tappisolut ja sauvasolut aistivat valoa ja tuottavat viestejä verkkokalvon hermopäätteisiin. Sisäkorvassa sijaitsevat karvasolut osallistuvat kuulo- ja tasapainon aistimukseen. Nenässä sijaitsevat haistoreseptorisolut reagoivat haihtuvaan kemialliseen yhdisteeseen. Kielellä maku- reseptorisolut vastaanottavat sokerisia, umamiterveellisiä sekä katkeria stimulaatioita makubulussissa. Ihoon paikantuvat mekaanoreseptorit ja proprioseptorit aistivat kosketusta, paineen sekä asentoa.

Transduktio tapahtuu, kun ärsyke aktivoi reseptorisolun erityisen reseptorimolekyylin. Esimerkiksi photoreseptorit muuntavat valon kemialliseksi signaaliksi phototransduktiolla, jossa fotopigmenttien muutokset johtavat hypertotrooppiseen signaalivirtahäiriöön ja muuttaen synaptisen aktiivisuuden määrää. Haistoreseptorisolut käyttävät useita GPCR-reseptoreita, joiden aktivaatio käynnistää cAMP:n kaltaisia välittäjäketjuja ja Na+/Ca2+-kanavien avautumisen. Makureseptorit voivat käyttää GPCR-pohjaisia reittejä sekä ionikanavavahvistusta. Mekaanoreseptorit, kuten hiussuonten ja ihon kolmi- ja suurkappaleet, muuntavat mekanisen deflection elektrokemialliseksi signaaliksi hapettaen tai supistaen ionikanavien virtausta. Reseptorisolujen tuottama signaali välitetään lähettävien hermosolujen kautta aistielimistä aivokuoren relevantteihin alueisiin.

Tutkimusreseptoritolujen toiminta on keskeinen osa aistinvaraista havainnointia ja ympäristön tulkintaa. Niiden toimintahäiriöt voivat aiheuttaa erilaisia sensoriivisia puutteita.