aistihäiriöihin

Aistihäiriöt tarkoittaa aistien toiminnan poikkeavuuksia. Ne voivat vaikuttaa yhteen tai useampaan aistiin, kuten näköön, kuuloon sekä tuntoon sekä makuun ja hajuaistiin tai kehon asentotuntiin (proprioseptio). Aistihäiriöt voivat olla synnynnäisiä tai hankittuja elämän aikana, ja ne voivat ilmetä sekä osittaisena että täydellisenä toiminnan heikkenemisenä. Oireet ja vaikeusaste määräytyvät häiriön tyypin ja sijainnin mukaan.

Luokittelu erottaa usein perifeeriset ja keskushermoston aiheuttajat. Perifeerisiä ovat esimerkiksi vauriot aistinreseptoreissa tai hermopäätteissä sekä hermojuurien puristuminen. Keskushermoston syitä ovat aivokuoren aistinalueiden vauriot, verisuonitaudit sekä muut keskushermoston häiriöt. Taustalla voivat olla diabeteksen ja muiden aineenvaihdunnan häiriöt, alkoholismin, B12-vitamiinivaje tai kilpirauhasen vajaatoiminta, infektiot, krooniset tulehdukset, trauma sekä tietyt lääkkeet. Oireisiin liittyy usein hypoestesia (heikentynyt tunto), parestesia tai dysestesia sekä näön, kuulon tai hajuaistin muutokset.

Diagnoosi perustuu potilaan historiaan ja neurologiseen tutkimukseen sekä erikoistesteihin kuten kuulon ja näön tutkimuksiin, elektrofysiologisiin mittauksiin sekä kuvantamiseen (MRI/CT) ja verikokeisiin.

Hoito kohdistuu sekä taustalla olevan syyn hoitoon että aistin toiminnan tukemiseen. Tämä voi sisältää lääkityksen, ravitsemustilan korjaamisen, kivun- ja oireiden hallinnan sekä rehabilitaatiota, toimintaterapiaa ja tarvittaessa apuvälineitä. Turvallisuutta parantavat toimenpiteet ovat tärkeitä etenkin näkö- tai kuulon heikentyessä.

Ennuste vaihtelee suuresti, mutta on parhaiten suotuisa, kun taustalla oleva syy voidaan hoitaa varhain. Ennaltaehkäisy keskittyy yleisiin terveydenhoidon painopisteisiin, kuten diabeteksen hallintaan sekä ravitsemukseen ja myrkkyjen välttämiseen.