Aistihäiriöt

Aistihäiriöt viittaavat aistien toiminnan poikkeavuuksiin, jotka heikentävät havainnoimista, tulkintaa tai tuntemusta ympäristöstä. Ne voivat ilmetä yhdessä tai useammassa aistinalueessa ja voivat olla tilapäisiä tai pitkäaikaisia.

Tyypit: yleisimpiä ovat näön, kuulon, tasapainon ja tuntoaistin häiriöt sekä maku- ja hajuaistin muutokset. Keskushermoston ja ääreishermoston sairauksissa voi ilmetä laaja-alaisia aistimuutoksia.

Oireet vaihtelevat: näköhäiriöinä voivat olla sumentuminen, näkökentän rajojen muuttuminen ja herkkyyden muutos valolle; kuulon häiriöinä tinnitus tai kuulon heikkeneminen; tuntoaistissa pistokset, puutuminen tai polttava kipu; tasapainon häiriöinä huimaus tai epävarmuus liikkeessä; maku- ja hajuaistissa poikkeava maku tai hajun väheneminen tai lisääntyminen.

Syyt ja diagnostiikka: aistihäiriöt voivat johtua neurologisista, verisuoniperäisistä, infektioista, autoimmuunisista, aineenvaihdunnan häiriöistä tai lääkkeistä. Diagnostikka sisältää potilaan haastattelun, kliinisen tutkimuksen sekä tarvittaessa näöntutkimuksen, kuulotutkimuksen (audiometria), kuvantamisen (MRI/CT) ja laboratorioita.

Hoito: perustuu taustalla olevaan syyhään. Usein hoito on moniammatillista: lääkitys erilaisten oireiden kuten neuropatian tai kivun hoitamiseen, fysioterapiaa, sekä apuvälineitä (kuulokojeet, näön tukitoimet) ja rehabilitaatiota. Elämäntapamuutokset ja turvallisuus huomioidaan.

Ennuste: riippuu syystä ja varhaisesta hoidosta. Jotkut aistihäiriöt paranevat, toisiin liittyy pitkäaikainen tai pysyvä häiriö.