aavaekosysteemit

Aavaekosysteemit ovat alueita, joilla veden saatavuus on rajallinen ja ilmasto kuiva sekä vaihteleva. Niihin kuuluvat sekä kuivat aavikot että puolikuivat alueet, joissa kasvillisuus on vähäistä ja tuotanto on alhainen. Näillä ekosysteemeillä on tärkeä rooli maailman ekologisessa monimuotoisuudessa ja ne kohtaavat usein suuria kuivuus-, lämpötila- ja sadevaihteluita.

Ilmasto ja maaperä: Sademäärä on alhainen ja epäyhtenäinen, haihdunta on korkea ja lämpötilat voivat vaihdella suurin piirtein päivän aikana ja yöllä. Maaperä on usein kuiva, köyhä ja toisinaan suolainen; yleisiä ovat aridosolit, jotka säilyttävät vähän vettä ja ravinteita.

Kasvillisuus ja eläimistö: Kasvillisuus on sopeutunutta kuivuuteen, kuten sukkulentit ja mehikasvit sekä matalakasvustoinen ruoho- ja pensaskasvil­lisuus, jonka lehdet ja juuristolaitteet minimoivat vedenmenon. Eläimistö on sopeutunut nesteiden niukkuuteen ja suuriin lämpötilavaihteluihin; mukaan kuuluvat kamelit ja muut vesivarojen puolesta sopeutuneet nisäkkäät, jyrsijät, matelijat ja linnut sekä lukuisat selkärangattomat.

Ekosysteemipalvelut: Aavaekosysteemit tarjoavat elinympäristöjä monimuotoiselle lajistolle, tukevat paimentoli- ja laidun­taloutta sekä suojaavat maaperää eroosiolta. Ne vaikuttavat veden kiertoon ja hiilen sitomiseen, vaikkakin primaarituotanto on vähäistä.

Uhat ja suojelu: Ilmastonmuutos, maan käytön muutos, ylikulutus ja laidunnus kiihdyttävät desertifikaatiota. Suojelu ja kestävä käyttö, ennallistaminen sekä vesivarojen hallinta ovat keskeisiä toimenpiteitä aavaekosysteemien suojelemiseksi.

Esimerkit: Maailman aavikot kuten Sahara, Gobi ja Arabian autiomaat sekä puolikuivat steppe-alueet Sahelin ja Kalaharin alueilla.