Ympäristödeterminismiksi

Ympäristödeterminismiksi kutsutaan maantieteellistä ja kulttuurihistoriallista ajattelutapaa, joka korostaa ympäristön, erityisesti luonnonympäristön, vaikutusta ihmisyhteisöjen kehitykseen ja kulttuuriin. Sen mukaan ympäristöolosuhteet, kuten ilmasto, maantiede ja luonnonvarat, määrittävät ihmisyhteiskuntien rakenteen, elämäntavat, sosiaalisen järjestelmän ja jopa henkisen kehityksen.

Keskeisiä ympäristödeterministejä olivat esimerkiksi Ellen Churchill Semple ja Ellsworth Huntington, jotka 1900-luvun alussa tutkivat laajasti erilaisten alueiden ilmaston ja maantieteellisten piirteiden yhteyttä sivilisaation tasoon ja ihmisten ominaisuuksiin. He uskoivat, että tietyt ympäristöt suosivat korkeampaa kulttuurikehitystä ja että ihmiset ovat mukautuneet ja kehittyneet vastaamaan ympäristön asettamiin haasteisiin. Esimerkiksi lämpimien ja kosteiden alueiden on ajateltu edistävän passiivisuutta, kun taas kohtuullisen ilmaston on nähty stimuloivan aktiivisuutta ja edistystä.

Ympäristödeterminismia on kritisoitu sen yksipuolisuudesta ja taipumuksesta jättää huomiotta ihmisten oma toimijuus, teknologinen kehitys, sosiaaliset tekijät ja kulttuuriset valinnat. Se on usein johtanut myös yleistyksiin ja stereotyyppisiin näkemyksiin eri kansoista. Nykyään ympäristödeterminismia ei pidetä yleisesti pätevänä selityksenä ihmisyhteiskuntien monimuotoisuudelle, vaikka ympäristötekijöiden merkitystä ei suinkaan kiistetä. Sen sijaan korostetaan monimutkaisempia vuorovaikutussuhteita ihmisen ja ympäristön välillä.