Yliharjoittelu

Yliharjoittelu on urheilussa käytetty termi, joka kuvaa tilannetta, jossa harjoittelun kokonaiskuorma ylittää kehon palautumiskyvyn. Se voi ilmetä lyhytaikaisena ylikuormituksena tai kehittyä pidemmäksi ilmiöksi. Yliharjoittelua voidaan luokitella eri astelumen mukaan: for eli toiminnallinen liikakasvu, joka aiheuttaa väliaikaisen suorituskyvyn laskun, sekä ei-toivottu yliharjoittelu (nonfunctional overreaching, NFOR) ja yliharjoittelusyndrooma (OTS), joissa toipuminen kestää kuukausia tai pidempään.

Syyt ja riskitekijät voivat liittyä liian suureen harjoittelukuormaan suhteessa palautumiseen sekä yksilöllisiin tekijöihin. Tekijöitä ovat liian intensiivinen tai pitkäkestoinen harjoittelu, puutteellinen palautuminen, univaje, stressi, ravitsemuksen riittävyys sekä sairaudet tai infektiot, jotka heikentävät palautumiskykyä.

Oireet ja tunnistusvaiheessa esiintyy usein pitkäkestoista väsymystä, unenlaadun heikkenemistä,motivaation ja suorituskyvyn selvää laskua sekä lisääntynyttä sairastuvuutta. Levolevan levon aikana pulssi voi olla tavallista korkeampi. Oireet voivat olla epäspesifisiä, ja diagnoosi perustuu kokonaiskuormituksen ja palautumisen seurantaan sekä kliiniseen arvioon; yksittäinen testi ei riitä.

Hoito ja palautuminen koostuvat kuorman leventämisestä takaisin hallintaan, lyhyemmästä palautumisjakson, laadukasta unta, ravitsemuksen viilaamisesta sekä stressin ja mielialan huomioimisesta. Paluu harjoitteluun on asteittainen ja yksilöllisesti räätälöity, usein ammattilaisen ohjauksessa. Ennaltaehkäisy perustuu kuormituksen suunnitteluun ja seurantaan: periodisointi, palautumisen huomioiminen, uni, ravinto sekä harjoitusten määrän ja intensiteetin säätö riittävän levon takaamiseksi.