Yleispalveluvelvoitteet

Yleispalveluvelvoitteet ovat sääntelyvelvoitteita, joiden tarkoituksena on varmistaa kaikille kansalaisille pääsy keskeisiin viestintä- ja postipalveluihin kohtuullisin kustannuksin sekä tietyt laatutasot riippumatta asuinpaikasta. Käsite tunnetaan kansainvälisesti universal service obligations (USO) ja sitä sovelletaan sekä postin että telekommunikaation aloilla. Kansallinen sääntelykehys määrittelee, mitkä palvelut muodostavat yleispalvelun sekä kenen vastuulla niiden tarjoaminen on.

Soveltamisala ja tyypilliset sisällöt vaihtelevat maittain, mutta yleisesti USO kattaa peruspalveluiden paketin. Postipalveluiden osalta voi olla kirjeiden ja pienten lähetysmäärien säännöllinen toimitus koko maassa sekä tasapuolinen saatavuus. Telekommunikaatioissa yleispalvelu voi sisältää peruspuhelin- tai laajakaistapalvelun sekä pääsyn hätäpalveluihin ja saavutettavuusvaatimukset erilaisten käyttäjäryhmien, kuten vammaisten, kannalta. Pakkauksen tarkka sisältö ja laatutasot määritellään kansallisesti, ja ne voivat kehittyä teknologian ja markkinatilanteen mukaan.

Velvoitteen toteuttaminen kohdistuu yleensä nimettyyn universal service -palveluntarjoajaan tai viranomaisen asettamaan vastuuryhmään. Rahoitus voi muodostua julkisesta budjetista, toimialan rahoitus- tai tukimekanismeista sekä mahdollisista erityisistä universal service -rahastoista. Valvonta ja säännösten noudattamisen arviointi kuuluvat sääntelyviranomaisille, ja velvoitteita voidaan päivittää muun muassa palvelun saatavuuden, kysynnän tai teknologisen kehityksen muuttuessa.

Yleispalveluvelvoitteisiin liittyy keskeinen tavoite turvata syrjimätön pääsy tärkeisiin viestintä- ja postipalveluihin sekä tukea sosiaalista osallisuutta ja maantieteellistä yhdenvertaisuutta, samalla tasapainottaen julkisen edun ja markkinoiden toiminnan kannattavuutta.