Yksityiselämän

Yksityiselämän käsite viittaa yksilön intiimiin elämään sekä henkilökohtaisiin tietoihin ja suhteisiin. Sen piiriin kuuluvat koti, kirjeenvaihto ja viestintä sekä henkilökohtaiset tiedot kuten terveys, talous ja perhesuhteet. Digitaalinen ulottuvuus on nykyaikaisessa käsitteessä keskeinen osa yksityisyyttä: sähköinen viestintä, sosiaalisen median tilit, verkkopalvelujen keräämät tiedot sekä profilointiin liittyvät ilmiöt voivat vaikuttaa yksityisyyden suojan toteutumiseen.

Yksityiselämän suojan oikeudellinen perusta Suomessa on perustuslaki sekä Euroopan ihmisoikeussopimus. Kansallista sääntelyä täydentävät EU:n yleinen tietosuoja-asetus (GDPR) ja siihen liittyvä tietosuojalainsäädäntö. Näiden säännösten tavoitteena on rajata ja ohjata henkilötietojen käsittelyä sekä suojata viestinnän vaitiolovelvollisuutta ja kotirauhaa. Kansalaisilla on esimerkiksi oikeus saada omat tietonsa, vaatia tietojensa oikaisua tai poistamista sekä vastustaa käsittelyä tietyissä tilanteissa.

Digitalisaatio tuo mukanaan uusia haasteita: jatkuva datankeruu, profilointi, sekä valvonta sekä julkisessa tilassa että verkossa. Yksityisyyden suojan ja julkisen edun välillä on tasapainoiltava siten, että turvallisuus ja läpinävyys edistävät yhteiskunnan hyvää, mutta yksilön oma elämä säilyttää yksityisyyden suojansa riittävällä tavalla. Käytännössä yksilöillä on oikeuksiaan hallita julkista näkyvyyttään sekä käyttää korjaus- ja valituskanavia tarvittaessa.