vaitiolovelvollisuutta

Vaitiolovelvollisuutta, tai vaitiolovelvollisuus, tarkoittaa velvollisuutta pitää luottamuksena käsitelty tieto salassa eikä luovuttaa sitä kolmannelle osapuolelle ilman lain, sopimuksen tai asiakkaan suostumusta. Se on keskeinen osa monien ammattien eettisiä ja oikeudellisia kehyksiä.

Soveltamisen perusteet ja laajuus: vaitiolovelvollisuus voi perustua suoraan lakiin, ammatillisiin ohjeisiin ja sääntöihin sekä työntekijän ja asiakkaan väliseen sopimukseen. Käytännössä se koskee tietoja, joita ammattilainen saa tehtäviään suorittaessaan tai työssään.

Esimerkkialat: yleisimmin vaitiolovelvollisuus koskee terveydenhuoltoa (potilaiden terveydentilaa ja henkilötietoja koskevat tiedot), sosiaalityötä, oikeudellista asiantuntijuutta ja muuta luottamuksellista neuvontaa. Myös joissain viranomaistoiminnoissa sekä uskonnollisessa tai henkisessä neuvonnassa korostuu asiakkaita suojaava salassapitovelvollisuus.

Poikkeukset ja rajat: tiedon luovuttamista voi sallia tai määrätä esimerkiksi asiakkaan suostumuksen perusteella, lainsäädäntö tai viranomaismääräykset tarjoavat pakottavia perusteita, tai on tilanteita, joissa on kyse hengen, terveyden tai turvallisuuden suojelemisesta sekä lapsen edun turvaamisesta. Lisäksi yksittäisissä tapauksissa on mahdollista paljastaa tietoja oikeudellisen prosessin tai viranomaisten kartoituksen tarpeisiin.

Seuraamukset: vaitiolovelvollisuuden rikkomisesta voidaan seurata sekä siviili- ja rikosoikeudellisia seuraamuksia että ammatillisia kurinpitotoimia, mukaan lukien menettelyt viranomais- tai työnantajatehtävissä.

Vaitiolovelvollisuudesta huolehditaan usein yhdessä tietosuoja- ja salassapitokäytäntöjen kanssa, jotta luottamukselliset tiedot käsitellään asianmukaisesti ja turvallisesti.