Vähimmäiskriteeri
Vähimmäiskriteeri on päätöksiä ja arviointeja ohjaava käsite, jolla tarkoitetaan sitä alimman sallitun tai hyväksyttävän tason määrittelyä. Se toimii kynnystasona: jos jokin vaihtoehto ei ylitä tai täytä vähimmäiskriteeriä, sitä ei yleensä käsitellä pidemmälle. Kun kriteeri täyttyy, asia etenee seuraaviin arviointivaiheisiin. Vähimmäiskriteerejä käytetään usein systemaattisessa päätöksenteossa sekä laadunvarmistuksessa, valinnoissa ja kilpailutuksissa.
- Rekrytointi ja henkilöstöhallinto: koulutus, työkokemus, kielitaito ja muut pakolliset pätevyydet voivat muodostaa vähimmäiskriteerejä. Ne rajaavat hakijoiden
- Laadunvarmistus ja vaatimustenmukaisuus: tuotteiden tai palvelujen on täytettävä ennalta määritellyt minimitason vaatimukset, kuten standardit, toleranssit tai
- Hankinnat ja kilpailut: tarjoajille asetetaan vähimmäisvaatimuksia, esimerkiksi taloudellinen vakaus ja referenssit; hakemukset, jotka eivät täytä kriteerejä,
- Tutkimus ja mittaukset: mittaustulosten tai päätöspäätelmien on ylittävä ennalta määritelty minimipitoisuus tai merkitsevyystaso.
- Sertifiointi ja koulutusmenettelyt: osallistujilta voidaan edellyttää vähimmäiskoulutusta tai -sertifiointia ennen etenemistä.
Synonyymit ja huomioita: Suomessa käytetään yleisesti sekä vähimmäiskriteeri että minimikriteeri. Termien merkitys on usein sama, mutta
Esimerkki: hakumenettelyssä ehdokkaan on täytettävä vähimmäiskriteeri (esim. vähintään kolme vuotta alan kokemusta), ennen kuin hänen hakemuksensa