vähimmäiskriteerejä

Vähimmäiskriteerejä on termi, jota käytetään kuvaamaan kynnystasoa, jonka on täytyttävä ollakseen oikeutettu hakemaan, saamaan tai suorittamaan jokin toiminto, päätös tai oikeus. Yleisesti ottaen kyse on minimitasosta, joka rajaa pois heikommassa asemassa olevia ja määrittelee kelpoisuuden.

Kriteerien tarkoituksena on turvata luotettavat, vertailukelpoisiksi tehtävät valinnat sekä varmistaa, että käytännöt täyttävät tietyt laatustandardit. Ne auttavat hallinnoimaan resursseja ja nopeuttavat päätöksentekoa.

Sovelluskohteita ovat esimerkiksi koulutuksen pääsykokeet ja hakukriteerit, työpaikkojen kelpoisuusvaatimukset, julkinen hankinta ja rahoituspäätökset sekä tutkimus- ja kehitystoiminnan eettiset sekä laadulliset kriteerit.

Vähimmäiskriteerit voivat olla numeerisia, kuten pistemääriä, koulutus- tai työkokemusvaatimuksia, tai kvalitatiivisia, kuten perusvalmiuksien osoittaminen. Kriteerit voidaan asettaa laissa, viranomaisohjeissa tai organisaation sisäisessä suunnittelussa. Arviointi toteutetaan dokumenttien, testien, haastattelujen tai käytännön tehtävien avulla.

On huomioitava, että liian tiukat tai epäselvät kriteerit voivat rajoittaa osaamisen monimuotoisuutta ja luoda esteitä, erityisesti tasaarvon ja esteettömyyden näkökulmasta. Siksi on tärkeää tehdä kriteerit läpinäkyviksi, perustella ne empiirisesti ja tarjota oikaisumahdollisuuksia.

Vähimmäiskriteerit eivät yleensä yksin riitä, vaan ne toimivat yhdessä muiden valintaperusteiden kanssa. Kynnystaso vaihtelee tilanteen mukaan ja riippuu tavoitteesta, resursseista sekä oikeudellisista velvoitteista.